Tällä viikolla vietetty Suomalaisuuden päivä on hyvä hetki paitsi juhlia Suomen kieltä, myös osoittaa arvostusta muille Suomessa puhutuille kielille. Kansallinen itsetuntomme kestää kyllä myöntää, että monien kielten ja kulttuurien suojelussa on menneisyydessä epäonnistuttu.

Tärkeintä on, että virheet nyt korjataan. Tämä koskee esimerkiksi saamen kieliä ja saamelaisten oikeuksia, joita nyt vihdoin yritetään saamelaiskäräjälain uudistuksella kohentaa. Toinen esimerkki on karjalan kieli.

Karjalan kielen ja karjalaisen kulttuurin asema sekä kieltä puhuvien oikeuksien edistäminen ovat jääneet sivuun Suomessa harjoitetusta kielipolitiikasta. Siihen tarvitaan muutos. Jätin aiheesta kirjallisen kysymyksen, jotta asia korjataan tekeillä olevassa kielipoliittisessa ohjelmassa.

Suuri kiitos työstä karjalankielisten oikeuksien puolesta kuuluu oikeuksiensa ja kielensä puolesta kamppaileville Tuomo Kondien kaltaisille aktivisteille. Karjalankielen elvytystä tehdään tällä hetkellä lähinnä vapaaehtoisvoimin. Onneksi myös Itä-Suomen yliopistossa on käynnistymässä hanke kielen elvyttämiseksi. Valitettavan harva Suomessa tuntee karjalaista kulttuuria ja historiaa. Itsekin opettelen vasta.

Kirjallisessa kysymyksessäni kysyn, mihin toimiin hallitus ryhtyy varmistaakseen, että karjalankielisten kielelliset ja kulttuuriset oikeudet tulevat turvatuiksi lainsäädännössä tavalla, joka mahdollistaa pitkäjänteisen elvytystyön karjalan kielen ja karjalaisen kulttuurin suojaamiseksi ja kehittämiseksi.