Raskaus- ja perhevapaasyrjintä on suomalaisessa työelämässä arkipäivää, vaikka tasa-arvolaki sen yksiselitteisesti kieltää. Sitä tapahtuu perinteisesti tilanteissa, joissa määräaikaisia työsuhteita on useita peräkkäin. Työntekijälle ei esimerkiksi enää tarjota uutta määräaikaisuutta, kun työnantaja saa tiedon raskaudesta, vaikka työpaikalla olisi sijaisuuksia tai vakituisia työpaikkoja tarjolla. Syrjintää tapahtuu myös työnhaussa, irtisanomistilanteissa ja työn tai etujen muutoksina perhevapaalla tai siltä palattaessa. 

Seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien tila heikkenee kriiseissä ja konflikteissa ja on tällä hetkellä katastrofaalinen esimerkiksi Gazassa ja Ukrainassa. Seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelut ovat olennainen osa humanitaarista apua. Palvelut pelastavat ihmishenkiä ja ehkäisevät inhimillistä kärsimystä, mutta kyseessä on valitettavan aliresursoitu humanitaarisen avun sektori.  

Koulutuksellinen tasa-arvo ei ole vielä valmis. Koulutusjärjestelmässämme esiintyy todistetusti rakenteellista rasismia ja syrjintää eri muodoissa ja eri opetusasteilla. Yhteiskunnassa kytevät ennakkoluulot ja tavat puhua maahanmuuttajista johtavat helposti sisäistettyyn rasismiin, jolloin tiedostamattakin toimitaan ennakkoluulojen mukaisesti. Rakenteellinen rasismi näkyy muun muassa maahanmuuttajataustaisten oppijoiden saamassa kohtelussa sekä oppimistulosten eroissa läpi kasvatus- ja koulutusjärjestelmän.  

Suomi sai helmikuussa 2021 langettavan ratkaisun YK:n lapsen oikeuksien komitealta koskien päätöstä olla myöntämättä turvapaikkaa sateenkaariperheen lapselle ja perheen käännyttämisestä takaisin Venäjälle vuonna 2017. Ratkaisun mukaan Suomi loukkasi kolmea lapsen oikeuksien sopimuksen artiklaa, joiden mukaan kaikessa lasta koskevassa päätöksenteossa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu (artikla 3), lasta on suojeltava kaikelta väkivallalta (artikla 19) ja valtion on suojeltava pakolaislapsia (artikla 22).