Raskaus- ja perhevapaasyrjintä on suomalaisessa työelämässä arkipäivää, vaikka tasa-arvolaki sen yksiselitteisesti kieltää. Sitä tapahtuu perinteisesti tilanteissa, joissa määräaikaisia työsuhteita on useita peräkkäin. Työntekijälle ei esimerkiksi enää tarjota uutta määräaikaisuutta, kun työnantaja saa tiedon raskaudesta, vaikka työpaikalla olisi sijaisuuksia tai vakituisia työpaikkoja tarjolla. Syrjintää tapahtuu myös työnhaussa, irtisanomistilanteissa ja työn tai etujen muutoksina perhevapaalla tai siltä palattaessa.
Tasa-arvovaltuutetun vuosikertomusten mukaan raskaus- ja perhevapaasyrjintään liittyvät yhteydenotot ovat olleet suurin työelämään liittyvä yhteydenottojen aihe jo vuosikymmenten ajan. Yhdenvertaisuusvaltuutetun neuvontapuhelimeen tulevista työelämää koskevista puheluista yli puolet koskee syrjintää raskauden ja perhevapaan perusteella, kirjallisista yhteydenotoista kolmasosa.
Etenkin määräaikaisissa työsuhteissa olevat jäävät ilman riittävää lain turvaa. Esimerkiksi irtisanomistilanteissa vakituisessa työsuhteessa olevia suojaa tasa-arvolain lisäksi työsopimuslaki, kun taas määräaikaisia vain tasa-arvolaki. Tämä aiheuttaa eroavaisuuksia muun muassa todistustaakan ja korvausten suhteen.
Hallitus kaavailee osana työelämäuudistuksiaan helpottavansa määräaikaisten sopimusten solmimista ja heikentävänsä irtisanomissuojaa. Määräaikaiset työsuhteet kasautuvat jo nykyisin erityisesti nuorille naisille. Esimerkiksi vuonna 2019 peräti 30 prosenttia 25—29-vuotiaista naispalkansaajista oli määräaikaisissa työsuhteissa, kun miesten vastaava osuus oli 19,5 prosenttia. Hallituksen uudistusten myötä riski raskaus- ja perhevapaasyrjinnän lisääntymiseen on ilmeinen. Vähintä, mitä hallitus voi tehdä, on tuoda uudistusten rinnalle aidosti tehokkaita keinoja torjua tätä haitallista ja työelämän tasa-arvoa nakertavaa ilmiötä.
Muun muassa tasa-arvovaltuutettu ja STM ovat esittäneet, että syrjintäsuojaa määräaikaisissa työsuhteissa tehostettaisiin yksiselitteisellä kiellolla työ- ja virkasuhdelainsäädännössä. Tämä tarkoittaisi vallitsevan laintulkinnan kirjaamista lakiin. Se ei kuitenkaan yksin riitä torjumaan ilmiötä.
Hallitusohjelmassaan hallitus on sitoutunut poistamaan työelämän syrjiviä käytäntöjä ja rakenteita informoinnilla ja hyvien käytäntöjen levittämisellä. Hallitusohjelmassa todetaan kuitenkin myös: “Erityisesti raskaus- ja perhevapaaseen perustuvan syrjinnän ehkäisyyn kohdistetaan tehokkaampia keinoja.”
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Aikooko hallitus korjata muun muassa tasa-arvovaltuutetun osoittamat lainsäädännölliset puutteet raskaus- ja perhevapaasyrjintään puuttumiseksi erityisesti määräaikaisten työntekijöiden osalta ja
mihin muihin tehokkaisiin toimiin hallitus aikoo ryhtyä raskaus- ja perhevapaasyrjinnän torjumiseksi?