Tämä viikonloppu äitienpäivineen on monille kipeä muistutus syvästä kaipauksesta. Lämmin halaus jokaiselle, joka ikävöi äitiä, suree lapsen menettämistä tai viettää lapsettomien lauantaita.
Tahattoman lapsettomuuden taustalla on monia syitä. Se voi jättää jälkensä, vaikka lapsitoive myöhemmin toteutuisikin. Tahaton lapsettomuus koskettaa ihmisiä monenlaisissa elämäntilanteissa eikä se näy päällepäin. Koskaan ei voi tietää, kenen kohdalla ulkopuolisten utelut lapsista tai lapsettomuudesta satuttavat syvästi.
Miesten kokemukset tahattomasta lapsettomuudesta jäävät yhä usein syrjään, vaikka asia koskettaa yhtä lailla heitä. Itse asiassa vähiten lapsia saavat pienituloiset ja matalasti koulutetut miehet. Yhä useampi, peräti 42 prosenttia, 30-34-vuotiaista miehistä on vailla puolisoa. Sukupuolesta riippumatta perheen perustamiseen vaikuttavat entistä enemmän muun muassa elämäntilanteen vakaus, toimeentulo ja koulutustaso.
Ymmärrys perheiden moninaisuudesta lisääntyy koko ajan, mutta edelleen on työtä tehtävänä, jotta myös muiden kuin heteroparien ja ns. perinteisten ydinperheiden ääni kuuluu yhteiskunnallisissa päätöksissä. Naispareilla ja itsellisillä naisilla lapsitoiveiden toteutuminen voi edellyttää pitkiä, kalliita ja monesti henkisesti raskaita prosesseja hedelmöityshoidoissa tai adoptiossa – eikä läheskään kaikilla ole siihen mahdollisuutta. Miesparien ja itsellisten miesten kohdalla vaihtoehtoja on vielä vähemmän.
Nuoria ja varsinkin nuoria naisia syyllistävä keskustelu syntyvyydestä on kaikin tavoin tympeää. Mutta erityisen turhaa se on tilanteessa, jossa emme yhteiskuntana tee kaikkea voitavaa ihmisten lapsitoiveiden toteutumiseksi.
Toteutumaton toive vanhemmuudesta voi kulkea matkassa läpi elämän. On inhimillistä olla kiinnostunut muiden ihmisten lapsihaaveista, mutta hyvä nyrkkisääntö uteluihin on silti tämä: pidä mölyt mahassa ellei ihminen itse ota asiaa puheeksi.