Sotevaalien hengessä sormeni murtui eilen. Liukastuin villasukissa kotona, horjahdin kohti seinää ja otin nimettömällä vastaan. Kylmähoito auttoi akuuttiin kipuun, mutta aamulla sormi oli paksu ja sininen. Tänään hakeuduin siis kipeän sormen kanssa hoitoon.

Lääkäri tutki käden, röntgenhoitaja otti kuvat ja sairaanhoitaja paketoi sormet. Jokainen teki työtään ystävällisesti ja vahvalla ammattitaidolla. Lämmin kiitos kohtaamisista ja hyvästä hoidosta.

Terveydenhoidon ammattitaitoon sisältyy paljon biologiaa, fysiologiaa ja tekniikkaa, mutta empaattisen ja kiireettömän kohtaamisen merkitystä ei pidä myöskään väheksyä. Oma tapaturmani oli pieni enkä ollut peloissani, mutta monessa tilanteessa juuri hoitohenkilökunnan läsnäolo ja inhimillisyys voivat tuoda turvaa potilaille ja heidän läheisilleen. On tärkeää, että ammattilaisilla on aidosti mahdollisuus tehdä työtään kiireettömästi ja olla läsnä.

Olen todella onnekas ja etuoikeutettu, kun sain työterveyden kautta hoitoa nopeasti. Sujuvan hoitoonpääsyn, turvallisen hoidon ja inhimillisten kohtaamisten ei kuitenkaan pitäisi olla etuoikeuksia, vaan ihan jokaisen ulottuvilla – riippumatta siitä onko murtuma sormessa vai mielessä.

Korona ja sote-alan työvoimapula tekevät tämänkin tavoitteen saavuttamisesta kertaluokkaa vaikeampaa. Koronapandemia on jo pitkään vaikeuttanut hoitoonpääsyä eikä kaikkia tarvittavia korjausliikkeitä ole pystytty tekemään, koska tekijöitä ei yksinkertaisesti ole. Ajanvaraus on ollut jumissa, päivystykset tukossa ja viimeisimpänä myös päivystysapu-puhelinpalvelu on ruuhkautunut pahasti. Epidemian keskellä kiireettömiä palveluita on jouduttu supistamaan koronapotilaiden hoidon ja esimerkiksi rokotusten vauhdittamisen takia.

On päivänselvää, että tämän pitkittyneen kriisin jälkiä korjataan vielä pitkään. Kertynyt hoitovelka läsähtää uusien aluevaltuutettujen pöydälle ratkottavaksi. Toivottavasti saan olla mukana sitä ratkomassa. Äänestäkää aluevaaleissa. Ja varokaa liukkaita villasukkia.