Kehityspolitiikka on turvallisuuspolitiikan ennaltaehkäisevää työtä. Rauha ei ole vain sodan poissaoloa, vaan kestävä rauha ja vakaus rakentuvat esimerkiksi torjumalla köyhyyttä, parantamalla tyttöjen koulutusmahdollisuuksia ja vahvistamalla naisten oikeuksia ja osallisuutta. Juuri tästä on kyse Suomen kehitysyhteistyössä.
Julkisuuteen tihkuneiden tietojen mukaan varsinaiseen kehitysyhteistyöbudjettiin ajetaan hallitusneuvotteluissa jopa 500 miljoonan euron leikkauksia. Tämä olisi reilusti yli puolet Suomen varsinaiseen kehitysyhteistyöhön käytettävästä rahoituksesta (710 miljoonaa euroa).
Mitä tulee vaikutusvaltaamme ja kädenjälkeemme maailmalla, tämä on kuin leikkaisimme irti toisen kätemme. Kehitysyhteistyön romahduttaminen tällä tavalla olisi järkyttävä isku maailman köyhimmille, mutta myös Suomen omille pyrkimyksille vaikuttaa esimerkiksi YK:ssa.
Haluammeko todella kääntää selkämme maailmalle ja ajaa yhä useammat maailman maat turvautumaan Kiinan ja Venäjän tukeen? Löytyykö esimerkiksi kokoomuksesta enää Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan pitkän linjan puolustajia?