Vuoden 2014 ensimmäisen valtuuston kokouksen esityslistalla komeili poikkeuksellinen aihe: teknisen toimen johtajan lahjusrikkomuksesta saama tuomio. Aihetta sivuttiin jo viime kesäkuussa, kun hovioikeus antoi tuomionsa. Kaupunginhallituksen päätökseen lisättiin tuolloin esityksestämme kirjaus, että asiaan palataan heti, kun tuomio on saanut lainvoiman. Tämä tapahtui syksyllä, kun korkein oikeus päätti olla myöntämättä toimialajohtajalle valituslupaa.

Kaupunginhallitus käsitteli asiaa kokouksessaan joulukuussa. Esteen vuoksi en itse päässyt osallistumaan kyseiseen kokoukseen, mutta seurasin tietenkin käsittelyn etenemistä tarkasti. Väännön ja äänestyksen jälkeen kaupunginjohtajan laiha esitys (”ei aiheuta toimenpiteitä”) vaihdettiin varoitusesitykseksi. Osa kaupunginhallituksesta kannatti huomattavasti kevyempää, suorastaan kosmeettista huomautusta. Asia lähetettiin valtuustolle.

Valtuusto oli yksimielinen mielestäni tärkeimmässä asiassa: tuomio tulee ottaa vakavasti eikä sitä voida painaa villaisella. Lisäksi valtuustoryhmien yhteinen neuvottelutoimikunta otti nimiinsä vihreiden esityksen pelisääntöjen tarkentamisesta: Valtuusto päätti yksimielisesti kehottaa kaupunginhallitusta täydentämään pelisäännöt kaupungin ja yhteisöjen väliselle yhteistyölle, jotta voidaan varmistaa avoimuus, läpinäkyvyys ja kumppaneiden tasapuolinen kohtelu.

Sen sijaan valtuutettujen näkemykset siitä, mikä oli tässä tilanteessa oikea tai riittävä toimenpide, vaihtelivat. Lähtötilanne oli sinänsä hyvä, sillä keskustelussa varoitus oli lopulta ”lievin” vaihtoehto – löysä viesti tai villaisella painaminen eivät siis enää valtuustossa saaneet kannatusta. Vaihtoehtoina esitettiin irtisanomista ja varoituksen lisäksi siirtoa toisiin tehtäviin. Itse äänestin varsin monimutkaisessa asiassa lopulta kaupunginhallituksen esityksen mukaisesti varoituksen puolesta, ja varoitus toimialajohtajalle siis lopulta annettiin.

Ohessa puheenvuoroni asian käsittelyn yhteydessä.

***

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Aihe on toden totta hankala ja epämieluisa. Epäilemättä toivoisimme kaikki, että kaupunkimme johtava virkamies ei olisi syyllistynyt lahjusrikkomukseen. Tässä nyt kuitenkin ollaan.

Käsillä olevaan kysymykseen eli lahjusrikkomustuomion aiheuttamiin toimenpiteisiin kaupungin organisaatiossa kannan muodostaminen ei ole ihan helppoa.

On punnittava yhtäältä kohtuullisuutta ja toisaalta kaupungin toiminnan luotettavuutta.

Kun yhteiskuntajärjestelmäämme siivotaan pinttyneistä käytännöistä ja vuosikausia vallinnut maan tapa testataan oikeusasteessa, vain tavan viimeisin harjoittaja tuomitaan. Se voi tuntua kohtuuttomalta. Kohtuuttomalta voi tuntua sekin, että tuomioon johtaneet matkat oli hyväksynyt kaupunginjohtaja.

Meidän valtuutettujen tehtävänä ei ole kuitenkaan – onneksi – arvioida rikkomuksen tuomittavuutta. Sen on tuomioistuin jo tehnyt. Meidän tehtävämme on linjata, miten Espoo suhtautuu kaupungin johtavassa tehtävässä toimimiseen oikeusistuimen langettaman tuomion jälkeen.

Pidän ongelmallisena sitä, että kaupungin johto ei välittömästi ja yksiselitteisesti sanoutunut julkisesti irti laittomaksi osoittautuneesta toiminnasta. Olemme kuitenkin kaupunginhallituksen käsittelyn myötä ottaneet ison askeleen eteenpäin alkuperäisessä valmistelussa esitetystä. Villaisella painaminen ei olisi korjannut tuomion aikaansaamaa luottamusvajetta.

Luottamus onkin siis mielestäni keskeisin kysymys, jota meidän valtuutettujen tulee pohtia. Mikä on riittävä toimenpide, jolla nyt kolhun saanut luottamus voidaan palauttaa? Asukkaiden, mutta myös yhteistyökumppaneidemme luottamusta kaupungin ja sen virkamiesten puolueettomuutta kohtaan. Meidän luottamushenkilöiden, mutta myös kaupungin työntekijöiden luottamusta kaupunginjohtoa kohtaan. Kyse ei ole yksittäisestä henkilöstä vaan laajemmin toiminta- ja johtamiskulttuurista.