Viimeistään roskiksia penkoessa ymmärtää ruoan haaskaamisen mielettömyyden. Haaskaaminen on sekä kallista että kestämätöntä. Samalla kun yhdeksäsosa maailman väestöstä näkee nälkää, maailmanlaajuisesti lähes kolmasosa – joidenkin arvioiden mukaan jopa puolet – kaikesta ruoasta päätyy roskiin. Hävikki näkyy meille kaikille ruoan korkeissa hinnoissa: se verottaa jokaisen lompakkoa noin sadalla eurolla vuodessa.

Tiesitkö, että…

• Noin yhdeksäsosa maapallon väestöstä, jopa 805 miljoonaa ihmistä näkee nälkää. Nälkä on maailman suurin terveysriski, se tappaa enemmän ihmisiä kuin AIDS, malaria ja tuberkuloosi yhteensä.
• Suomalaisissa leipäjonoissa käyvistä ihmisistä yli viidennes (22 %) on kokenut nälkää jatkuvasti tai melko usein viimeisimmän kahden kuukauden aikana.
• Maailmanlaajuisesti ruokaa menee tuotanto- ja kulutusketjun eri vaiheissa hukkaan vuosittain yhteensä 1300 miljoonaa tonnia eli noin 25-30 prosenttia kaikesta maapallolla tuotetusta ruoasta.
  • Tällä määrällä voitaisiin ruokkia jopa kaksi miljardia ihmistä lisää.
  • Pelkästään Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa pois heitetyn ruoan avulla ruokkisi kolme kertaa maailman nälkäiset ihmiset.
• Suomessa kaikesta kulutetusta ruoasta jopa 10-15 prosenttia päätyy roskikseen vuosittain. Koko ravitsemusalan (kotitaloudet, teollisuus, kauppa ja ravitsemispalvelut) ruokahävikki on noin 335-460 miljoonaa kiloa vuodessa.
• Pääkaupunkiseudulla heitetään ruokaa roskiin noin 25 miljoonaa kiloa ruokaa vuosittain.
• Jokainen suomalainen heittää keskimäärin 20-26 kiloa eli 125 euron edestä ruokaa roskiin vuodessa. Tämä on noin kuusi prosenttia kaikesta kuluttajien ostamasta ruoasta.
• Suomalaiset kotitaloudet heittävät ruokaa hukkaan vuosittain 500 miljoonan euron arvosta. Kotitaloudet Euroopassa heittävät ruokaa pois 100 miljardin euron edestä vuosittain.
• Noin viidennes kaikesta ravintolaruoasta päätyy Suomessa jätteeksi.
• Yhden roskiin päätyneen kinkkusiivun ympäristökuorma on suurempi kuin pakkauksen.

Entä sitten?

Keinoja haaskaamisen taltuttamiseksi kyllä on, tahto vain puuttuu. Ylijääneet koulu- ja muut laitosruoat voitaisiin jakaa syötäväksi järjestöjen kautta. Kaupat ja ravintolat voitaisiin lainsäädännöllä velvoittaa jakamaan ylijäämä ihmisille kaatopaikan sijaan. Hävikkiä vastaan pitäisi taistella selkeällä kansallisella suunnitelmalla, jossa hävikin määrää seurataan ja pyritään konkreettisin toimin vähentämään. Kolhiintuneita hedelmiä ja vihanneksia voisi kaupata hieman alennettuun hintaan sen sijaan, että hyljeksityt tuotteet päätyvät takapihan biojäteastiaan. Esimerkiksi Ranskassa tämänkaltaiset “epäkelpojen” vihannesten myyntikampanjat ovat saavuttaneet suursuosion.

Jakamalla Suomen koulujen tähdelounaat ruoaksi tarvitseville voitaisiin säästää vuodessa kaksi miljoonaa ateriaa. Nelihenkinen perhe voisi käydä vuoden aikana hukkaan heittämäänsä ruokaa vastaavalla summalla joko kahdeksan kertaa elokuvissa, kolmesti Linnanmäellä tai kerran yhteisellä kylpylälomalla. On eettisesti ja ekologisesti kestämätöntä heittää pois ruokaa, kun miljoonat ihmiset näkevät nälkää ja ruoantuotantoon on kulutettu valtava määrä muun muassa energiaa ja vettä, joka sekään ei enää kaikkialla ole itsestäänselvyys.

Ruokahävikin torjuminen ei ole mahdotonta, mutta se vaatii muutoksia asenteisiin ja toimintatapoihin. Toimitaan yhdessä: tuottajat, kaupat, kotitaloudet, laitokset, päättäjät – me kaikki voimme arvostaa ruokaa enemmän.

Äänestä eduskuntaan resurssiviisaita päättäjiä:

Saara Hyrkkö Uudeltamaalta
Maria Ohisalo Helsingistä

Lähteet:

Helsingin seudun ympäristöpalvelut ​​​-kuntayhtymä HSY
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT
Saasyoda.fi
Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra
YK:n Elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO (Food and Agriculture Organization)
YK:n Maailman ruokaohjelma World Food Programme

Teksti on julkaistu Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNOn blogissa 29.1.2015