Linjasimme juuri uuden kaupunginvaltuuston ekassa kokouksessa aloitteeni pohjalta, että murrosikäisten vanhempien tukipalveluita on syytä kehittää edelleen ja niiden riittävyydestä on huolehdittava etenkin koronakriisin jälkihoidossa. Lisäksi selvitetään tarvetta ja mahdollisuutta luoda uusia toimintamalleja nuorisoikäisten vanhempien vanhemmuuden tukemiseksi matalalla kynnyksellä. Nämä toivomusesitykseni hyväksyttiin yksimielisesti.

Omalla kohdallani äitiys- ja lastenneuvola on ollut korvaamaton tuki uudessa elämänvaiheessa ja vanhemmuuteen kasvamisessa. Mutta neuvoja vanhemmuuteen tarvitaan myös vauva-ajan jälkeen. Olen keskustellut lukuisten vanhempien kanssa, jotka jännittävät aivan vastaavalla tavalla omien lasten lähestyvää murrosikää – tai kokevat siitä parhaillaan suurta neuvottomuutta tai jopa ahdistusta.

Miten säilyttää yhteys murkkuikäiseen nuoreen? Miten tukea sitä rajojaan kokeilevaa ja itseään etsivää nuorta kasvussa ja elämän suurissa valinnoissa? Miten kulkea rinnalla vaikkapa netissä? Miten huomata ajoissa, jos nuoren voimavarat hupenevat tai tunnistaa, jos se on käymässä itselle?

Espoon monipuolisista palveluista huolimatta monet vanhemmat kokevat jäävänsä yksin näiden kysymysten kanssa. Jotain on siis pielessä. Samaan aikaan kouluterveyskysely on jo vuosien ajan kertonut huolestuttavaa viestiä nuorten pahoinvoinnista ja koronakriisi rajoituksineen on entisestään syventänyt hätää. Vanhempien jaksaminen ja nuorten hyvinvointi kytkeytyvät tiiviisti toisiinsa.

Valtuustoaloitteeni jättämisen jälkeen Espoossa on laajennettu perheneuvolaa myös 13-17-vuotiaille. Tämä monipuolistaa nuorten ja heidän vanhempiensa tukiverkkoa. Nyt on tärkeää varmistaa, että perheet myös saavat tästä mahdollisuudesta tietoa. Erityisesti osana koronakriisin jälkihoitoa on huolehdittava siitä, että tukea perheille on saatavilla myös ihan käytännössä, ei vain paperilla.

Samaan aikaan kannan huolta siitä, onko kynnys tuen ja avun ääreen hakeutumiselle edelleen liian korkea. Itse ajattelen, että mieluummin tarjotaan tukea liian monelle perheelle hyvissä ajoin kuin liian harvalle liian myöhään. Tavoitteena tulisi olla, että apua ja tukea vanhemmuuteen olisi saatavilla kaikille matalalla kynnyksellä ja että vanhemmuuden murroshetkien äärelle pysähtyminen olisi yhtä itsestään selvää ja luontevaa, kuin neuvolakäynti vauvan kanssa. Perheneuvolan laajentaminen on tärkeä askel tämän tyyppistä ajattelua kohti, mutta pohdintaa kannattaa jatkaa. Edellyttääkö nuorten ja heidän vanhempiensa tukemisessa onnistuminen ja vaikuttava ennaltaehkäisy myös uusia toimintamalleja? Tälle työlle valtuusto antoi nyt yksimielisen tukensa.

Uskon ja itse asiassa lukuisten yhteydenottojen perusteella myös tiedän, että esimerkiksi koulujen, opiskeluhuollon, perheneuvolan, neuvolan ja nuorisotyön ammattilaisilla on valtavasti viisautta siitä, miten nuorten, vanhempien ja perheiden palveluita kannattaisi kehittää ja vaikuttavaa ennaltaehkäisyä entisestään vahvistaa. Sitä asiantuntemusta meidän kannattaa päättäjinä kuunnella herkällä korvalla.

Kaupunginvaltuusto hyväksyi siis seuraavat toivomusesitykseni yksimielisesti:

1. Valtuusto toivoo, että Espoossa kehitetään nuorisoikäisten vanhempia tukevia palveluita esimerkiksi tiivistämällä eri toimijoiden yhteistyötä ja varmistamalla, että vanhemmat saavat tietoa tarjolla olevista palveluista.
2. Valtuusto toivoo, että nuorisoikäisten vanhempia tukevien palveluiden riittävyydestä huolehditaan erityisesti osana koronakriisin jälkihoitoa.
3. Valtuusto toivoo, että viimeistään lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman yhteydessä selvitetään tarvetta ja mahdollisuutta luoda uusia toimintamalleja nuorisoikäisten vanhempien vanhemmuuden tukemiseksi matalalla kynnyksellä.

Kokouksessa minut myös nimettiin virallisesti jatkamaan hyvinvoinnin ja terveyden lautakunnan puheenjohtajana, joten ilokseni pääsen työskentelemään kädet savessa näiden(kin) teemojen parissa myös tulevina vuosina. Kiitos luottamuksesta!