Espoon kaupunginvaltuusto käsitteli tänään kahta toisiaan sivuavaa asiaa: metropolihallintoa ja pääkaupunkiseudun kuntaliitosta. Kuntaliitoksesta tulisi mielestäni järjestää sitova kansanäänestys. Vahva metropolihallinto olisi mielestäni ensisijainen vaihtoehto seudun ongelmien ratkaisemiseksi, mutta sellaista emme näytä saavan ja jokin ratkaisu tarvitaan. Siksi äänestin tänään lopulta kuntaliitoksen puolesta.

MIKSI KANSANÄÄNESTYS TARVITAAN?

Kansanäänestys on paras tapa mitata espoolaisten mielipide merkittävässä asiassa. Kaupungin viestinnässä ei ole tunnustettu erilaisten näkökulmien olemassaoloa, ja moni on kokenut sen vieraannuttavana. Kuntalaispalautteissa kansanäänestys on saanut tukea sekä kuntaliitoksen vastustajien että sen kannattajien keskuudessa. Kansanäänestykset ja suora demokratia eivät ole uhka edustukselliselle demokratialle – päinvastoin ne vahvistavat sitä. Ministeriö voi yhä määrätä kansanäänestyksen, vaikkei valtuusto sille lämmennytkään. Olen kirjoittanut aiheesta pidemmin täällä.

ENTÄPÄ MITÄ MIELTÄ ITSE ASIASTA ELI KUNTALIITOKSESTA PITÄISI OLLA?

Seudulle tarvitaan selkeä ja demokraattinen kaksitasoinen hallinto, jotta kuntalaisten ääni kuuluu niin suurissa kuin pienissäkin päätöksissä. Vahva metropolihallinto olisi onnistuneesti toteutettuna ensisijainen ratkaisu, mutta vaikuttaa huolestuttavasti siltä, että ainakaan eräs Espoossakin suurimman puolueen hattua – toistaiseksi – kantava hallituspuolue ei toivo sen päätyvän maaliin kovin onnistuneena. Myös Espoon lausunto uhkaa vesittää metropolia entisestään, eikä ole varmuutta, ehditäänkö koko lakia ylipäätään säätää.

Kaksitasoiseen rakenteeseen voidaan päästä kahta reittiä. Metropolihallinto säilyttäisi nykyiset, paikoin jo itsessään varsin suuret kunnat allaan. Kuntaliitos puolestaan laajentaisi kuntatasoa ja synnyttäisi lähidemokratiaa eli ”kotikaupunkeja” lähelle kuntalaisia ja arjen kysymyksiä. Tämä lähidemokratiaelementti on yksi kuntaliitosesityksen parhaista puolista.

Kiistatta kuntaliitos pitää sisällään myös uhkia. Sen vuoksi omaan esitykseeni sisältyi myös vaatimus taloudellisten vaikutusten ja riskianalyysin syventämisestä ennen kansanäänestyksen järjestämistä. Joka tapauksessa noin merkittävän muutoksen onnistumisen edellytys on se, että toteuttajat eli kunnat ovat sitoutuneita – tällä hetkellä niin ei ole. Vain kansanäänestys voisi tämän muuttaa – siis siinä tapauksessa että espoolaisten enemmistö kannattaisi liitosta.

Valtuuston käsittelyssä Espoo päätyi äänestysten jälkeen kannattamaan vesitettyä ja lepsua metropolihallintoa. Kuntaliitoksen käsittelyssä puolestaan lopullisessa äänestyksessä olivat vastakkain kaupungin ylijyrkkä kuntaliitoksen vastustaminen ja vasemmiston esitys kuntaliitoksen hyväksymisestä. Vaakakupissani painoi kaikkein eniten huoli seudun yhteisten ongelmien ratkaisemisesta ja kokonaisedusta. Tällaisessa tilanteessa päädyin kannattamaan kuntaliitosta. Siihen tulisi kuitenkin yhä mielestäni päätyä ensisijaisesti vasta kansanäänestyksen jälkeen, jos enemmistö asukkaista päätyy sitä kannattamaan.

Tällainen oli oma esitykseni, jota ensisijaisesti kannatin:

Valtuusto

1
toteaa, että Espoo ei ole valmis hyväksymään ehdotusta Espoon, Helsingin, Kauniaisten, Sipoon ja Vantaan yhdistämisestä uudeksi kunnaksi. Ehdotukseen sisältyviä merkittäviä taloudellisia ja toiminnallisia riskejä ei ole selvityksessä analysoitu riittävästi. Analyysia ehdotuksen riskeistä ja taloudellisista vaikutuksista tulee syventää ennen mahdollisen kansanäänestyksen järjestämistä.

2
esittää ministeriölle, että kuntajaon muuttamisesta järjestetään kuntakohtaiset, kuntarakennelain mukaiset sitovat kansanäänestykset kaikissa asianosaisissa kunnissa samanaikaisesti ja samalla kysymyksenasettelulla.

3
toteaa, että selvityksessä on esitetty tärkeitä huomioita pääkaupunkiseudun tulevaisuuden haasteista ja hyviä ehdotuksia lähidemokratian kehittämisestä. Espoo toivoo, että yhteistyötä seudun kehittämiseksi ja lähidemokratian parantamiseksi jatketaan kuntajaosta riippumatta.

Keskeiset äänestykset sujuivat näin:

Pohjaesitys vs. Hyrkkö (esitykseni kansanäänestyksestä)
66 POHJA – 7 HYRKKÖ – 2 TYHJÄÄ (vasemmisto)

Pohjaesitys vs. vasemmisto (esitys kuntaliitoksen hyväksymisestä)
71 POHJA – 4 VAS (vasemmiston Uotila ja Kivistö, vihreiden Hyrkkö ja Partanen)