Musertavan vaalitappion äärellä on ollut rohkaisevaa huomata, miten moni toivoo Vihreiden onnistuvan. Vaikka tilanne on vaikea, se on hyvä pohja rakentaa tulevaa. Hyvää kriisiä ei kannata hukata, vaan hyödyntää se puolueen uudistamiseen ja linjan kirkastamiseen.

Puolueen ongelmista on kirjoitettu jo paljon.

Omakin analyysini viime vuoden tammikuulta aluevaalien jälkeen on edelleen valitettavan ajankohtainen. Kapea kuva, epäselvä sanoma, innostavuuden puute, laimea kampanja, ontuva strategia, tuntemattomat poliitikot, “väärät” vaaliteemat sekä vähäinen vakuuttavuus vaalien keskeisissä kysymyksissä ovat korostuneet saamissani palautteissa (joista suuri kiitos!). Osa palautteesta on vähintäänkin osin keskenään ristiriitaista: Liian vasemmalla / oikealla. Kaupungit / maaseutu unohdettu. Liikaa / liian vähän luontopainotusta. Liikaa kepeyttä / ryppyotsaisuutta.

Muutos ja tulevaisuuden kasvu on löydettävä omasta tekemisestä. Olennaista on kuitenkin myös ymmärtää, miksi pääministerivaalien asetelma tällä kertaa puri ja miksei Vihreissä onnistuttu reagoimaan siihen paremmin.

Eräs Vihreiden keskeisimmistä ongelmista on uskoakseni se, että emme ole onnistuneet kertomaan isolle osalle ihmisistä, millaisia olemme, mitä tavoittelemme, mistä puhumme ja miten ajattelemme. Näymme mediassa liian vähän ja liian kapeasti. Sosiaalisen median kanavamme eivät enää lennä. Korona karsi myös kasvokkain tapahtuvat kohtaamiset minimiin, emmekä oikein ole siitä horroksesta täysin vielä heränneet.

Kun puolueen ja sen toimijoiden oma sanoma ei syystä tai toisesta kantaudu vastaanottajan tajuudelle, joku muu kyllä auliisti kertoo vihreistä oman versionsa. Kun vain kaikkein äärevimmät ulostulot ja kärkkäimmät vastakkainasettelut pääsevät läpi, voi syntyä mielikuva, että ne olisivat ainoita tai tärkeimpiä asioita. Ja kun puolueen itsetunto ja keskinäinen luottamus ovat matalaliidossa, alamme itsekin uskoa, mitä muut meistä sanovat.

En siis sano, etteikö sisällössäkin olisi korjattavaa. Mutta sanon, että paraskaan sisältö ei auta, jos kukaan ei sitä kuule.

Yksi huolestuttavimmista puolueen jäseniltä esiin nousseista ilmiöistä on kokemus kelpaamattomuudesta. Se ei voi olla heijastumatta myös puolueen ulkopuolelle. Olen vasta pääsemässä jyvälle siitä, mikä kaikki ihan konkreettisesti tätä tunnetta aiheuttaa, mutta selvää on, että siihen on tultava muutos. Vihreissä on oltava tilaa kaikille, jotka haluavat puolustaa luontoa ja ilmastoa, jakamatonta ihmisarvoa, vapautta ja tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja ihmisoikeuksia.

Koska olen erityisen kiinnostunut ratkaisuista, listaan tässä muutaman mielestäni keskeisen, mutta ei kuitenkaan ainoan:

TULEVAISUUSVISIO JA YHTEINEN SUUNTA

Vahva, toiveikas ja erilaisia ihmisiä puhutteleva tulevaisuusvisio sekä selkeä yhteinen suunta rakentavat liimaa liikkeeseen ja tarttumapintaa puolueeseen. Kilpailijoiden leimakirveet on voitettava kiinnostavilla ehdotuksilla, uskottavilla ajatuksilla ja vetoavalla viestillä. Vision ja suunnan perustana kannattaa olla se, mikä meitä yhdistää, ja niiden muotoilua, kiteyttämistä ja toteuttamista pitää johtaa strategisella otteella.

En usko, että ratkaisut Suomen tai sen puoleen Vihreidenkään ongelmiin taikka tulevaisuuden kasvuun löytyvät oikealta tai vasemmalta laidalta. Erottautuminen ”vasemmistoblokista” on välttämätöntä, mutta sen ei pidä johtaa heiluriliikkeeseen oikealle. Sijoittuminen keinotekoiselle janalla ei voi ohjata politiikan valintoja. Mielikuvia ei silti pidä vähätellä – oma linja on kirkastettava puheissa ja teoissa.

Millainen linjan mielestäni pitäisi olla – siitä voisin kirjoittaa kokonaan uuden esseen. Ja ehkä kirjoitankin.

AJATTELUN KIRKKAUS JA AIHEIDEN KIRJO 

Tarvitsemme lisää syvällistä ajattelua, selkeitä sanoituksia ja aktiivista otetta julkisessa keskustelussa. Monipuolisesti eri aiheista. Vihreät on yhteiskuntaa uudistava voima, ja siksi tehtävämme on tuoda pöytään uusia ajatuksia ja perusteluita tarvittaville muutoksille. Tässä kaikessa olemme liikkeenä mielestäni alisuoriutuneet viime vuosina. Uudet ajatukset syntyvät harvoin tyhjiössä – siksi vuorovaikutus ympäröivän yhteiskunnan, järjestöjen, yritysten, tutkijoiden, taiteilijoiden, aktivistien ja asiantuntijoiden kanssa on meille elintärkeää.

SISÄINEN SIETOKYKY JA KESKINÄINEN LUOTTAMUS

Kun vastuuta ajatustyöstä, sanoittamisesta ja keskusteluun osallistumisesta ottavat niin johtavat poliitikot kuin muutkin puolueen aktiivit, tulee myös vihreiden ja vihreyden moninaisuus nykyistä paremmin esiin. Samaan aikaan on tärkeää kasvattaa sisäistä sietokykyä sille, että porukkaan mahtuu monin eri tavoin ajattelevia ihmisiä. Tämä edellyttää keskinäisen luottamuksen vahvistamista.

VAPAAEHTOISTYÖN JA JÄSENYYDEN KUNNIANPALAUTUS

Vihreissä on tehtävä vapaaehtoistyön ja jäsenyyden kunnianpalautus. Tarvitsemme enemmän osallisuutta, ennen kiittämistä, enemmän toimeen tarttumista ja enemmän hauskanpitoa. Puolueen jäsenillä ja toimijoilla on oltava mahdollisuuksia vaikuttaa, kokemus joukkoon kuulumisesta ja kivaa yhdessä. Ihmisille on tarjottava syitä ja matala kynnys lähteä mukaan. Puoluetoimistolla, piireillä ja liitoilla sekä paikallisyhdistyksillä on tässä tärkeä rooli, mutta olennaista on myös, että ne eivät toimi tulppana yksittäisten jäsenten ja toimijoiden aktiivisuudelle. Aion itse ottaa myös vastuuta esimerkiksi oman tukiryhmäni organisoitumisesta vaalien välillä, tervetuloa mukaan.

KOHTAAMISET JA KUNNIOITTAVA KESKUSTELU

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä: Uskon ihmisten kohtaamiseen ja kunnioittavaan keskusteluun. Uskon siihen, että kun ihmiset tapaavat toisiaan, ymmärrys lisääntyy ja luottamus vahvistuu. Siksi ainoa tapa kääntää puolueen kurssia on heittäytyä keskusteluun ja olla läsnä ihmisten elämässä – turuilla, toreilla ja kyllä vaan, myös tiktokissa. Tähän tarvitaan meitä kaikkia.

Muutos ei tapahdu sormia napsauttamalla, mutta ei se ole myöskään rakettitiedettä.

Puolueen uudistamisen kulmakivet ovat ohjelmallinen ajatustyö, järjestötoiminta, viestintä ja johtaminen. Jokaisessa niistä on varaa parantaa. Puolueen täytyy löytää suunta, joka kutsuu entistä enemmän ihmisiä mukaan ja luo mahdollisuuksia muuttaa maailmaa yhdessä. Puolueen johdolla on tästä suurin vastuu. Haastan kuitenkin myös jokaisen puolueen toimijan tuumimaan, mitä voisi itse tehdä toisin ja minkä askeleen voisi ottaa myönteisen muutoksen puolesta.

Nyt on myös mitä parhain aika tulla mukaan luomaan uutta ja vahvistamaan vanhaa. Tervetuloa.