Kommentoin kolmen kirjoituksen sarjassa tutkimus- ja innovaationeuvoston listaa korkeakoululaitoksen uudistamiseksi. Tämä on ensimmäinen osa.

Helsingin Sanomat esitteli OKM:n tutkimus- ja innovaationeuvoston listan, jossa esitetään muutoksia korkeakouluihin. Mukana on ihan perusteltujakin esityksiä, mutta osa vaikuttaa hätiköidyiltä. Hyvä jos muste on ehtinyt kuivua uudessa ammattikorkeakoululaissa, kun jo ehdotetaan yliopistojen ja AMK:ien yhdistämistä saman lainsäädännön alle. Lukukausimaksut tekevät comebackin ja yliopistoa patistetaan vähentämään tutkijoiden määrää. Kommentoin koulutusaiheisen blogisarjani ensimmäisessä osassa ehdotusta duaalimallin purkamisesta.

Suomalaista kaksipäistä korkeakoulujärjestelmää kutsutaan duaalimalliksi. Yliopistojen painotus on tutkimuksessa, ammattikorkeakoulujen enemmän käytännössä. Aika ajoin esiin nousevat ehdotukset mallin purkamisesta, eli ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen siirtämisestä yhden yhteisen lainsäädännön piiriin (ja ainakin osittaisesta yhdistämisestä) ovat viime aikoina yleistyneet, ja neuvostokin tätä esittää.

Duaalimallin sementoinnin ja sen räjäyttämisen välissä on kuitenkin tilaa järkevälle yhteistyön kehittämiselle ja profiloitumiselle. Lisäämällä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyötä näin alkuun esimerkiksi tukipalveluissa, laitteistojen ja tilojen käytössä sekä soveltuvissa määrin myös opetuksessa voidaan vapauttaa resursseja korkeakoulujen ydintoimintoihin eli opetukseen, tutkimukseen ja kehittämistoimintaan.

Sen sijaan, että säntäämme suin päin purkamaan olemassaolevia rakenteita heti ammattikorkeakoululain uudistuksen jälkeen (eikä yliopistolain suuresta uudistuksestakaan ole kovin kauan ehtinyt vierähtää), voisimme kulkea askel kerrallaan. Mahdollistetaan alueelliset korkeakoulukokeilut ja seurataan niiden onnistumista. Kokeilujen tulosten perusteella voidaan tehdä harkittuja päätöksiä jatkosta sekä tunnistaa ja purkaa yhteistyön esteitä.

Opiskelijan näkökulmasta olisi hyödyllistä lisätä väyliä ja tapoja hyväksilukea aiempia opintoja yli sektorirajojen sekä madaltaa kynnystä siirtyä opiskelualojen ja korkeakoulujen välillä. Ilmiselvät ongelmat, kuten suomalaisten ammattikorkeakoulusta valmistuneiden eriarvoinen kohtelu verrattuna ulkomailla saman tutkinnon hankkineisiin tulee tietenkin korjata viipymättä.

Yliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla on tällä hetkellä toisistaan poikkeava tehtäväkenttä ja oma paikkansa yhteiskunnan kehittämisessä. Lähtökohtaisesti säilyttäisin – ainakin tässä vaiheessa – oman lainsäädännön yliopisto- ja ammattikorkeakoulusektoreille, jotta ne voivat toteuttaa omia perustehtäviään parhaalla mahdollisella tavalla. Yhteistyön tiivistämisestä ja rakenteiden kehittämisestä syntyvät säästöt tulisi lähtökohtaisesti ohjata koulutuksen laadun kehittämiseen.

Kirjoittaja on Vihreiden koulutuspoliittisen työryhmän puheenjohtaja. Kirjoitus on julkaistu Uuden Suomen Puheenvuoro-blogissa.