Olen yrittänyt kirjoittaa tapahtumien avaamisesta jo pitkään, mutta syvän turhautumisen keskellä oikeita sanoja ei ole meinannut löytyä.

Sanotaan se suoraan: Nykytilanne on sietämätön.

On käsittämätöntä, että tapahtumia ei saa toteuttaa edes ulkona, vaikka terveysturvalliset tavat järjestää toimintaa ovat olemassa. On käsittämätöntä, että vanhemmat eivät saa katsoa junnufutista kentän laidalta turvavälienkään päässä toisistaan. On käsittämätöntä, että elokuvateatterit, teatterikatsomot ja konserttisalit kumisevat tyhjinä, vaikka ravintoloiden terassit ovat täynnä elämää. Jopa THL on todennut, että tätä epäsuhtaa ei voi perustella terveysturvallisuudella.

On käsittämätöntä, että sosiaali- ja terveysministeriö ja aluehallintovirastot pompottelevat vastuuta toisilleen ja että jopa johtavat ministerit joutuvat turvautumaan julkisiin kannanottoihin, kun mikään muu ei tunnu auttavan.
On täysin käsittämätöntä, että kulttuuri- ja tapahtuma-alalla työskentelevien ihmisten elinkeinoa rajoitetaan ikään kuin varmuuden vuoksi. Nämä ihmiset eivät ole saaneet tehdä työtään yli vuoteen. Se on ollut paitsi taloudellisesti, myös henkisesti musertavaa.

Kynnys kritisoida koronarajoituksia on korkea, sillä en halua vahvistaa niitä ääniä, jotka pyrkivät vähättelemään taudin vaarallisuutta tai kylvämään epäluuloja koronatoimia kohtaan yleisesti. Mutta tämä epäsuhtainen, epäoikeudenmukainen ja epämääräinen tilanne on jatkunut jo niin pitkään, että se alkaa nakertaa koko hallituksen koronapolitiikan uskottavuutta.

Myös sivistysvaliokunnassa otimme asiaan kantaa. Yksimielinen viestimme oli: Tapahtumat tulee avata mahdollisimman pian.