Metsät ovat suomalaisille valtavan tärkeitä. Vuosia ne ovat kuitenkin olleet julkisen riidan kohteina. Samalla Suomen ilmastotavoite lipuu kauemmas, metsäluonto köyhtyy, metsänomistajat ovat epävarmoja tulevaisuudestaan ja metsäteollisuuden kansainvälinen maine kärsii. Näin ei voi jatkua.

Tarvitsemme yhteiskuntasopimuksen metsistä. Avasin ehdotustani tänään Suomenmaan haastattelussa.

Metsien yhteiskuntasopimuksessa voitaisiin asettaa yhdessä suuntaviivat metsien kestävälle käytölle, metsien suojelusitoumusten toteuttamiselle, metsänomistajien ansaintalogiikan päivittämiselle, metsäteollisuuden jalostusarvon nostamiselle sekä metsien virkistyskäytön ja luontomatkailun turvaamiselle.

Sopimus rauhoittaisi hakkuukiistoja, loisi turvaa metsäelinkeinoille ja vahvistaisi suomalaisten metsätuotteiden kansainvälistä mainetta. Sopua synnyttämään tarvitaan esimerkiksi parlamentaariset puolueet, metsäalan toimijat, metsänomistajien edustajat sekä ympäristöjärjestöt ja tutkijat.

Jokainen suomalainen on metsänomistaja, sillä valtion metsät ovat yhteistä omaisuuttamme. Lisäksi Suomessa on lukemattomia yksityisiä metsänomistajia. On selvää, että yksityismetsät ovat perustuslailla turvattua yksityisomaisuutta niin nyt kuin tulevaisuudessa. Etukenoa toimissa kannattaisikin ottaa nimenomaan valtion metsissä ja samalla luoda markkinaehtoisia kannusteita yksityisille metsänomistajille tienata monipuolisemmin esimerkiksi hiiltä sitomalla ja luontoarvoja vaalimalla.

Metsäpolitiikassa on kyettävä rakentamaan luottamusta eri toimijoiden välillä.

Metsillä on erityinen paikkansa suomalaisessa sielunmaisemassa. Olemme maksaneet metsillä sotakorvaukset ja hakeneet niistä rauhaa arjen kiireissä ja viimeksi koronapandemian keskellä. Metsillä on myös korvaamattoman tärkeä asema hyvinvoinnin, elinvoiman ja työpaikkojen lähteenä, moninaisen metsäluonnon kotina sekä hiilinieluina. Seuraavan hallituksen on nähtävä tässä asiassa metsä puilta.