Konservatiivinen liikehdintä uhkaa eri puolilla maailmaa perustavanlaatuisia seksuaalioikeuksia ja ihmisten oikeutta omaan kehoonsa. Kiristyvä suhtautuminen aborttioikeuteen on esimerkki siitä, että naisten ja tyttöjen oikeudet voivat ottaa myös takapakkia.

Jopa YK:n yleiskokouksessa naisten oikeuksia vastustavat liikkeet ovat vahvasti edustettuina. Näin siitäkin huolimatta, että YK:n jäsenmaat ovat sitoutuneet edistämään naisten oikeuksia. Tänä vuonna on kulunut 25 vuotta siitä, kun naisten oikeudet tunnustettiin osana jakamattomia ihmisoikeuksia Pekingin julistuksessa.

Koronan varjossa naisten oikeuksien ja seksuaalioikeuksien rajoittamiseen tähtäävät tahot ovat saaneet jalansijaa kuin huomaamatta. Esimerkiksi mahdollisuuksia seksuaaliterveyden palveluihin on rajattu useissa maissa. Yhdysvallat on jäädyttänyt rahoituksen Maailman terveysjärjestö WHO:lle, joka edistää naisten ja tyttöjen oikeuksia maailmanlaajuisesti.

Haavoittuvimmassa asemassa ovat köyhien maiden naiset ja tytöt, joille ehkäisyvälineet ja asiantunteva ammattiapu on tehty vaikeasti saavutettavaksi jo ilman pandemiaakin. Koronakriisi on lisännyt myös lähisuhdeväkivallan uhkaa ja sulkenut kouluja ympäri maailmaa.

Korjattavaa löytyy myös kotimaasta: Suomen aborttilaki on auttamattomasti vanhentunut. Miltei 50 vuotta sitten säädetty laki vaatii perustelun ja kahden lääkärin lausunnon raskaudenkeskeytystä varten. On selvää, että lainsäädäntömme on jäänyt ajastaan jälkeen ja se on eurooppalaisessa vertailussakin yksi kireimmistä. On korkea aika päivittää laki naisten itsemääräämisoikeutta kunnioittavaksi.

Vihreissä ajattelemme, että jokaisella ihmisellä on oikeus omaan kehoonsa ja sitä koskeviin päätöksiin. Siksi myös aborttiin tulisi riittää oma ilmoitus. Tämä linja vahvistettiin myös puoluekokouksen hiljattain hyväksymässä uudessa periaateohjelmassa. Aborttilain uudistamista vaatii myös vastikään julkaistu Oma Tahto -kansalaisaloite.

On helppo tuudittautua ajatukseen, että naisten oikeudet menevät eteenpäin, kun tieto lisääntyy ja maat vaurastuvat. Tämä ei kuitenkaan ole itsestäänselvää. Naisten oikeuksia polkevat liikkeet eivät ole mitään pieniä poppoita, vaan vakaasti rahoitettuja ja järjestäytyneitä. Myös Suomesta löytyy tahoja, jotka ovat valmiita viittaamaan kintaalla naisten ja tyttöjen oikeuksille.

Lukuisat järjestöt tekevät mittaamattoman arvokasta työtä naisten ja tyttöjen oikeuksien edistämisen eteen. Nämä järjestöt ansaitsevat paitsi suuren kiitoksen rohkeudestaan ja työstään, myös riittävän rahoituksen. Suomi onkin lisännyt tukea WHO:lle ja YK:n väestörahasto UNFPA:lle.

Näinä aikoina on entistä tärkeämpää, että Suomi ja EU seisovat tinkimättömästi naisten ja tyttöjen puolella ja tuomitsevat perustavanlaatuisen ihmisoikeuksien polkemisen.