Koronaan liittyvät rajoitukset ovat koetelleet ankarasti kulttuuri- ja tapahtuma-alaa, sillä yleisötapahtumien estyminen on vienyt monilta toimeentulon ja mahdollisuuden tehdä töitä. Siitä huolimatta osa kulttuurialan toimijoista ei ole päässyt tukien piiriin lainkaan. Tähän on saatava muutos.

Kyse on ihmisten toimeentulosta, työpaikoista, mielenterveydestä – ja myös kulttuurialan tulevaisuudesta. Jo nyt kuuluu huolestuttavia viestejä siitä, että ammattilaiset vaihtavat alaa, kun epävarmuus kalvaa ja oman elinkeinon harjoittaminen on tehty käytännössä mahdottomaksi.

Valtio on jakanut kriisin aikana monenlaisia tukia, joiden tavoitteena on ollut pitää yrityksiä pystyssä ja ihmisiä kiinni leivässä. Ongelma on se, että tuet eivät huomioi epätyypillisissä työsuhteissa toimivia, itsensätyöllistäjiä, freelancereita tai silpputyötä tekeviä riittävällä tavalla. Tukia on paranneltu pitkin matkaa, mutta väliinputoajia on edelleen liikaa. Tämä koskee erityisesti kulttuurialaa. Esimerkiksi noin 30 000 musiikkialan työntekijästä valtaosa on freelancereita tai itsensätyöllistäjiä. Sama pätee myös ammattinäyttelijöihin.

Kun ravintolat suljettiin lailla, perustuslakivaliokunta edellytti maksamaan alalle korvauksia. Elinkeinonharjoittamisen rajoittamisen kynnys on syystäkin korkea. Kulttuurialan toimintaedellytyksiä ei kielletty suoraan lailla, vaan lakiin pohjautuvilla viranomaispäätöksillä. Siksi korvausten maksaminen vaatii poikkeamista peruslinjasta, jonka mukaan valtio korvaa tulonmenetysten sijaan vain kustannuksia.

Itsensä kulttuurialan ammattilaisena työllistävillä ei kuitenkaan välttämättä ole yhtään juoksevia kuluja, jos tulot muodostuvat esimerkiksi keikoista, esityksistä ja opettamisesta. Kun sovitut esiintymiset peruttiin eikä uusia ole kuukausiin tullut, ovat tulotkin olleet jäissä. Moni on tipahtanut tyhjän päälle.

Tällä viikolla perustuslakivaliokunta teki painavan kannanoton. Valiokunnan mukaan tapahtuma- ja kulttuurialaan on kohdistunut erityisen voimakkaita rajoituksia ja oikeuden kohtuulliseen kompensaatioon tulisi toteutua myös tämän alan kohdalla.

Poikkeuksellisessa kriisissä päätöksiä rajoituksista ja tuista on ollut pakko tehdä nopeasti, eivätkä ne aina voi olla täydellisiä. Nyt vuoden jälkeen meidän on kuitenkin jo pystyttävä parempaan. Esitämme neljää nopeaa ja kolmea pitkäjänteisempää ratkaisua kulttuurialan toimijoiden toimeentulon helpottamiseksi ja tulevaisuudennäkymien kirkastamiseksi.

Neljä kiireellistä keinoa kulttuurialan toimijoiden tukemiseksi:

1. Kulttuurialan freelancereiden on saatava korvauksia koronasulusta. Alan toimijat ovat itse esittäneet ns. Tanskan mallia, jossa kompensoidaan tietyin ehdoin todennettavia menetyksiä ammattimaisesti toimiville freelancereille. Malli vaikuttaa toimivalta ja sitä kannattaisi käyttää pohjana freelancereiden tukipaketin valmistelussa.
2. Tapahtumien takuutuki toisi turvaa ja antaisi mahdollisuuden suunnitella kesän tapahtumia tautitilanteen epävarmuudesta huolimatta. Osa kesän tapahtumista on jo nyt peruttu ja moni on ihan hilkulla. Takuutuki on valmistelussa työ- ja elinkeinoministeriössä, mutta kovin kauan ei ole varaa odottaa.
3. Myös taiteellisin perustein myönnettäviä työskentelyapurahoja tarvitaan. Musiikkialan toimijat ovat esittäneet, että tukia voitaisiin jakaa myös alan omien säätiöiden kautta tietyillä kriteereillä, kuten elokuva-alalla on toimittu. Olisi hyvä selvittää, auttaisiko tämä kohdentamaan tukia niitä eniten tarvitseville ja vapauttaisiko se Taiteen edistämiskeskuksen voimavaroja muiden alojen hakemusten pikaiseen käsittelyyn.
4. Nopeita ratkaisuja tulisi etsiä edellä mainittujen lisäksi myös sosiaaliturvan piiristä. Esimerkiksi tekijänoikeuskorvaukset eivät kerrytä ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa, mutta ne voivat leikata työttömyyskorvauksen kokonaan pois. Tämä epäkohta kannattaisi korjata pikaisesti. Myös viime vuonna voimassa olleiden työttömyysturvan poikkeussäännösten jatkaminen olisi tärkeää esimerkiksi näyttelijöille.

Kolme pidemmän aikavälin ratkaisua:

1. Koronakriisi ei ole hetkessä ohi. Epävarmakin näkymä tulevaisuuteen on kuitenkin parempi kuin ei näkymää lainkaan. Opetus- ja kulttuuriministeriö on valmistellut yhdessä kulttuuri- ja tapahtuma-alan toimijoiden kanssa turvallisten tapahtumien mallin ja exit-suunnitelman. Ne toivottavasti auttavat alan ihmisiä suunnittelemaan tulevaisuuttaan. Kaikkein tärkeintä on, että kun koronatilanne jonain päivänä hellittää ja yhteiskuntaa voidaan taas avata, kulttuurialan on päästävä avautumaan ensimmäisten joukossa. On myös syytä ymmärtää, että tukitoimia tarvitaan monilla aloilla vielä jonkin aikaa kriisin päättymisen jälkeen.
2. Poikkeuksellinen tilanne on tehnyt harvinaisen selväksi, että sosiaaliturvajärjestelmämme on täynnä reikiä. Freelancerit, itsensätyöllistäjät, pienyrittäjät ja silpputyöläiset ovat heikossa asemassa, kun työt katoavat ympäriltä. Uudistetaan sosiaaliturvajärjestelmä ja otetaan käyttöön perustulo, jotta seuraavan kriisin koittaessa kukaan ei jää tyhjän päälle.
3. Olemme hallituksessa linjanneet, että Suomen kestävän kasvun ohjelman kautta jaettavista EU:n elvytysrahoista kohdennetaan luoville aloille kulttuurialan esittämä kaksi prosenttia. Kulttuuri ei ole vain tärkeä osa arkeamme, vaan merkittävä osa taloudestamme – pidetään huolta, että ala pääsee elpymään ja vahvistumaan kriisin jälkeen.