Kun opettajalla on aikaa huomata takarivin hiljainen, luoda yhteys rasavilliin, kannustaa nopeampaa oppijaa ja rohkaista hitaammin hoksaavaa, ihmeitä voi tapahtua. Ja niitä tapahtuu suomalaisessa peruskoulussa joka ikinen päivä.

Jotta tämä olisi totta myös tulevaisuudessa ja joka kolkassa, peruskoulussa on laitettava perusasiat kuntoon ja raivattava opettajille tilaa tehdä työtään.

Helsingin Sanomat julkaisi tänään laajan artikkelin opettajien näkemyksistä koskien peruskoulua. Kommentoimassa oli muun muassa oma opettajani ala-asteelta. ❤️

Hallitusta muodostavien puolueiden on syytä ottaa opettajien palautteet vakavasti.

Viesti ei ole uusi. Opettajat ovat jo pitemmän aikaa toivoneet parempia työkaluja työrauhan palauttamiseen, oppilaiden tukemiseen ja perustaitoihin keskittymiseen. Tarvitaan muun muassa toimivaa oppimisen tukea, pienempiä ryhmäkokoja sekä tukea oppilaiden ja vanhempien hyvinvointiin. Ja vahvempaa tukea niihin kouluihin, joissa haasteet ovat suurempia.

Vaalien alla SDP:n suunnalta esitetyt ajatukset peruskoulun kokonaisuudistuksesta herättivät opettajissa suurta huolta. Nyt ei kaivata suuria mullistuksia, vaan sitä, että opettajille annetaan mahdollisuus keskittyä ydinasioihin ja vaikuttaa kouluja koskeviin päätöksiin.

Hallitusneuvotteluissa esillä olevista peruskoululinjauksista ei ole tihkunut kovin paljoa tietoa kännykkäkiellon selvittämistä lukuunottamatta. Älylaitteita koskevien pelisääntöjen kirkastaminen on eittämättä tarpeen. Olen aiemmin peräänkuuluttanut selkeämpiä suosituksia ja tarvittaessa sääntelyäkin sosiaalisen median käyttöön.

Mutta olennaisin kysymys on tietenkin rahoitus. Se ei ratkaise kaikkia ongelmia, mutta sen puute aiheuttaa tukun uusia. Ennen vaaleja kokoomus lupasi, että koulutus on ”erityissuojeluksessa” leikkauksilta. Vieläkö tämä pitää paikkansa?