Seitsemänkymmentä vuotta sitten suomalaiset yllätettiin. Vieraan vallan miehitys päättyi vasta yksitoista vuotta aseiden vaikenemisen jälkeen, mutta silti vuosikymmeniä odotettua aiemmin.

Oli luminen pakkaspäivä, kun puomi Porkkalaan lopulta aukesi. Se oli monelle riemukas, mutta ristiriitainen hetki. Kipua ja toivoa. Järkytystä ja helpotusta.

Tuo hetki oli historiallinen käännekohta, mutta myös syvästi inhimillinen tarina.

Porkkala ei nimittäin ollut vain alue kartalla tai ehto neuvottelupöydissä. Se oli koti. Se oli peltoja ja pihoja, kouluja ja kirkkoja, rantakiviä ja lähimetsiä.

Kun Porkkala vuokrattiin, moni lähti kiireellä. Taakse jäi omaisuus, mutta myös paljon enemmän: arki, muistot ja tulevaisuuden suunnitelmat.

Porkkalan palautus ei ollut vain poliittinen virstanpylväs, vaan monelle henkilökohtaisesti hetki, jolloin toivo sai taas osoitteen.

Paluu ei silti ollut helppo. Maisemat olivat tutut, mutta muuttuneet. Talot pahasti vaurioituneita, pellot panssarivaunujen tai ammusten takomia.

Alueen palautuksesta päätettiin poliittisissa pöydissä, mutta ihmiset rakensivat Porkkalan uudelleen.

***

Porkala var nämligen inte bara ett område på kartan eller ett villkor vid förhandlingsborden. Det var ett hem. 

När Porkala gick förlorat, tvingades många lämna sina hem i hast. Kvar blev inte bara egendom, utan mycket mer än så: vardagen, minnena och framtidsplanerna.

När Porkala återlämnades, var det för många ett ögonblick då hoppet åter fick en adress.

Återkomsten var ändå inte enkel. Landskapen var bekanta, men förändrade.

Beslutet om återlämnandet fattades vid politiska bord, men det var människorna som byggde Porkala på nytt.

***

Maailmanpolitiikan mittakaavassa Porkkalan palautus oli poikkeuksellinen teko. Kylmän sodan keskellä ja suurten jännitteiden vallitessa sitä voidaan pitää osoituksena Suomen sitkeydestä ja ulkopoliittisen johdon taitavasta tavasta hyödyntää avautunutta ikkunaa.

Sitkeyttä ja taitavuutta Suomelta vaaditaan myös tämän päivän tyrskyissä.

Historia ei toista itseään tismalleen samanlaisena. Mutta se esittää meille samoja kysymyksiä. Ja voi parhaimmillaan auttaa ymmärtämään, oppimaan ja etsimään oikeita vastauksia.

***

Oma äitini oli viisivuotias, kun suvun rakas kesäpaikka Porkkalassa saatiin takaisin. Isoisoisäni, ei koskaan pystynyt palaamaan, mutta äitini perheelle paikasta tuli tärkeä.

Ja sittemmin tuosta kesäpaikasta on tullut oman viisivuotiaan lapseni lempipaikka – ja minulle sielunmaisema. Kun seuraan lapseni touhuja takametsässä, tuntuu ajatus miehityksestä kaukaiselta.

Toisaalta uutiskuvat aivan samanlaisista viisivuotiaista Ukrainassa, Gazassa ja Yhdysvaltain Minneapolisissa tulevat melkein liiankin lähelle, ryömivät ihoni alle.

Isäni puolella juureni ovat Karjalassa. Olen siis nähnyt läheltä vilauksen siitäkin tarinasta, jossa toive paluusta ei koskaan käy toteen.

***

Kun poistumiskäsky Porkkalasta annettiin, evakkoon lähti kaikkiaan 7200 asukasta vain joidenkin päivien varoitusajalla. Vuokra-alueelle jäivät lähes koko Degerbyn kunta, puolet Kirkkonummesta, alueita Inkoosta ja Siuntiosta sekä palanen Espoota.

Espoo otti lähiseudulta vastaan 2700 Porkkalan evakkoa. Melkoinen määrä suhteutettuna kaupungin silloiseen väkilukuun, joka oli vain 14 000.

Siitäkin selvittiin.

Mutta toki tiedämme tänä päivänä, että valitettavasti kaikkia evakkoja ei Suomessa otettu vastaan lämmöllä tai edes kunnioituksella – päinvastoin. Siinä yksi asia, jossa voimme oppia menneestä.

Yhteisöllisyys ja solidaarisuus tekevät meistä vahvempia niin helppoina kuin vaikeinakin aikoina. Tänäkin päivänä moni joutuu jättämään kotinsa jossain päin maailmaa.

***

Kun maailmankirjat ovat sekaisin, kuten ne tänä päivänä kertakaikkiaan ovat, tuntuu erityisen tärkeältä pysähtyä muistamaan menneiden aikojen monenkirjavia hetkiä: iloja, suruja, menetyksiä ja onnistumisia.

Historia opettaa meille, että kannattaa varautua kaikkeen – siihenkin, että asiat voivat mennä myös hyvin.

***

Porkkala ei kadonnut miehityksen aikana. Se säilyi muistoissa, kertomuksissa ja perinteissä. Muistaminen oli tapa pitää kiinni omasta tarinasta. Ja sitä muistaminen on tänäkin päivänä: ei menneeseen takertumista, vaan ymmärryksen rakentamista.

Minnandet hjälper oss att bygga förståelse.

På Esbo stads vägnar önskar jag er alla en förståelserik minnesdag för återlämnandet av Porkala.

Espoon kaupungin puolesta toivotan kaikille yhteisöllistä ja ymmärryksen täyteistä Porkkalan palautuksen muistopäivää.