Eduskunta kävi 31.1.2023 toisen keskustelun translaista eli laista sukupuolen vahvistamiseksi.
Arvoisa puhemies!
Joka kerta, kun eduskunnassa on korjattu sateenkaarivähemmistöjä koskevia lainsäädännön puutteita, vastustus on ollut voimakasta. On maalattu uhkakuvia ja peloteltu milloin milläkin.
Minä sanon, että pelko pois. Maailma jossa jokainen voi turvallisesti olla oma itsensä, on parempi meille kaikille.
Käsittelemme tässä salissa useimmiten lakeja, jotka koskettavat laajasti ihmisiä, mutta nyt pöydällä on laki, joka ei vaikuta suurimman osan elämään yhtään mitenkään. Pienelle joukolle se on kuitenkin perustavanlaatuinen, hyvin konkreettinen kysymys.
Monelle lain vastustajalle transihmisten kohtaama todellisuus tuntuu olevan varsin vieras. Kuinka moni täällä esimerkiksi tietää, millaista on elää väärän sukupuolimerkinnän kanssa? Kuinka raskaalta tuntuu joutua jatkuvasti väärinsukupuolitetuksi? Kuinka musertavaa on, jos omat läheiset eivät hyväksy omana itsenään? Tai kuinka vaikea ja mutkikas prosessi sukupuolen korjaaminen on? Esimerkiksi armeijan välttäminen, millä keskusteluissa on spekuloitu, vaatisi elämään yli kymmenen vuotta väärän sukupuolimerkinnän kanssa. Ei sellaiseen kannata kenenkään ryhtyä.
Arvoisa puhemies
Viitaten viime viikolla tässä salissa ja viime aikoina julkisuudessa käytyyn keskusteluun haluan todeta kaikille keskustelua seuraaville transihmisille, muunsukupuolisille, intersukupuoliselle ja muille sukupuolivähemmistöön kuuluville tämän: En hyväksy sellaista puhetta, jossa teitä leimataan ja vähätellään ja jossa olemassaolonne kyseenalaistetaan.
Se ei tarkoita keskustelun suitsimista tai kieltämistä. Se ei tarkoita, etteikö huolia saisi tuoda esiin. Jos puolustaa oikeuttaan sanoa mitä tahansa, on syytä kestää myös se, että ne sanat saattavat joutua kritiikin kohteeksi.
Minun on kuitenkin vaikea ymmärtää, miksi joku tahtoo tieten tahtoen käyttää puheaikaansa tavalla, jonka tietää satuttavan. Erityisesti meillä puhumisen ammattilaisilla on taito ja mahdollisuus valita sanamme mieluummin empatian kuin ennakkoluulojen kautta.
Tämä pätee erityisesti, kun puhumme lapsista ja nuorista. Paras tae lasten ja nuorten kasvurauhalle olisi se, että aikuiset ottaisivat heidät vakavasti, hyväksyisivät heidät omana itsenään ja rakentaisivat sellaista yhteiskuntaa, jossa erilaisuutta ei leimata ja syrjintää ei hyväksytä.
Nyt käsiteltävänä oleva laki ei tuo muutosta alaikäisten asemaan. Pidän kuitenkin erittäin tärkeänä, että asiaan palataan. Samaan epäkohtaan ovat kiinnittäneet huomiota lukemattomat eduskunnan valiokuntien kuulemat asiantuntijat, kuten esimerkiksi HUS, Lapsiasiavaltuutettu, Lastensuojelun Keskusliitto, Väestöliitto, Psykologiliitto, Suomen evankelis-luterilainen kirkko sekä professorit Viljanen ja Salminen – vain muutamia mainitakseni.
Valmistelun aikana tehdyssä lapsen oikeuksia koskevassa selvityksessä kiinnitetään huomiota siihen, että ehdottoman ikärajan asettamisen sijaan tulisi punnita lapsen eri perus- ja ihmisoikeuksia ja sitä minkälainen sääntely parhaiten vahvistaisi lapsen oikeuksien toteutumista ja tukisi hyvinvointia. Tämän olisi hyvä olla jatkovalmistelun lähtökohta.
Mitä tulee täällä siteerattuun Helsingin Sanomien artikkeliin tai haastatteluun, kyseisessä haastattelussa sekoitettiin varsin erikoisella tavalla lääketieteellinen ja juridinen prosessi, joita nyt siis ollaan eriyttämässä toisistaan. Lisäksi on hyvä huomata, että esimerkiksi TAYSista on annettu eduskunnalle myös lakia tukevia lausuntoja. Toivon, että myös niille annetaan painoarvoa.
Arvoisa puhemies
Osa lain vastustajista on kertonut kuitenkin kannattavansa lisääntymiskyvyttömyysvaatimuksen poistamista laista. Osa puolestaan on yrittänyt vähätellä asiaa. Ikään kuin lisääntymiskyvyttömyyden vaatimuksella ei oikeastaan olisi mitään merkitystä, jos se ei ole johtanut kirurgisiin sterilointitoimenpiteisiin.
Tämänkaltainen vaatimus laissa on toki jo itsessään eettisesti kestämätön, ja siihen ovat sekä lääketieteen asiantuntijat että ihmisoikeusasiantuntijat kiinnittäneet huomiota.
Sen lisäksi sillä todella on aivan konkreettisia vaikutuksia transihmisten elämään. Tarve hedelmättömyyttä aiheuttaville hormonihoidoille on yksilöllinen. Nykylaki on pakottanut lisääntymiskyvyttömäksi ihmisiä, joille juridisen sukupuolen vahvistaminen olisi riittänyt. Tämä muuttuu uuden lain myötä, kun juridisen sukupuolen vahvistaminen erotetaan lääketieteellisistä hoidoista.
Lääketieteellisiä hoitoja tulee olla transihmisten saatavilla, mutta on vaikea ymmärtää, miksi lain vastustajat haluavat pakottaa sellaisetkin ihmiset näihin raskaisiin lääketieteellisiin hoitoihin, jotka eivät niitä tarvitsisi. Lain hylkääminen tarkoittaa nykytilan ja myös sen lisääntymiskyvyttömyysvaatimuksen jatkoa.
Arvoisa puhemies
Transihmiset eivät synny tai katoa tämän lain hyväksymisen tai hylkäämisen myötä. He ovat olemassa nyt, ja he ovat olemassa myös ensi viikolla.
Irlannissa itsemääräämisoikeuteen perustuva translaki säädettiin jo vuonna 2015 laajassa eri poliittisten ryhmien yhteisymmärryksessä. Irlantilaisen transjärjestön toiminnanjohtaja kiteyttää tämän päivän Hesarissa hyvin, mistä meilläkin on kysymys:
”Kyse on byrokraattisen prosessin helpottamisesta tietylle ihmisryhmälle tavalla, joka kunnioittaa sen yksityisyyttä ja antaa sille arvoa. Ei sen enemmästä eikä vähemmästä.”