Tänään päättynyt koko perheen koronakaranteeni oli kouriintuntuva muistutus terveydenhuollon ja varhaiskasvatuksen ammattilaisten korvaamattomasta työstä, joka pitää tämän maan pyörät pyörimässä.
Kaiken keskellä karanteeni tarjosi myös mahdollisuuden ajatella mennyttä ja tulevaa nyt, kun vaalikausi kääntyy viimeisille valtiopäiville.
Viime vuosien yllättävistä käänteistä huolimatta hallituksen sitoumus rakentaa sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävää Suomea ei ole menettänyt merkitystään.
Ja paljon olemmekin saaneet yhdessä aikaan: Luonnonsuojeluun on tehty historiallisia panostuksia, yhteiskunnan sähköistymistä ja polttoon perustumatonta energiantuotantoa on vauhditettu, koulutukseen on panostettu kaikilla asteilla, perhevapaat on uudistettu, työllisyys kehittyy suotuisasti. Paljon työtä on silti vielä edessä.
Tavoite hiilineutraalista Suomesta 2035 on tämän kauden tärkeimpiä. Ei siksi, että ilmastonmuutoksen hillintä olisi yksin Suomen toimista ja tuosta vuosiluvusta kiinni. Vaan siksi, että se luo konkreettisen maalin ja tahdituksen välttämättömälle muutokselle, jossa hyvinvointi kytketään irti ilmaston kuormittamisesta. Muutos on globaali ja se on väistämätön.
On siis paitsi oikein kantaa vastuuta kestävän muutoksen tekemisessä, myös kannattavaa tuottaa ratkaisuja, joita koko maailma janoaa. Ilmastopolitiikan kannalta edessä on tärkeä kevät, kun käsittelyyn tulevat niin keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelma KAISU, ilmasto- ja energiastrategia kuin maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmakin – sekä tietysti ilmastolaki.
Vihreiden ilmastopolitiikan kantava ajatus on reilu muutos – ilmastonmuutoksen ja köyhyyden torjunta yhtä aikaa. Onkin ollut ikävää huomata, että ihmisten aito ja aiheellinen huoli energiahintojen rajusta noususta on valjastettu vastakkainasetteluun ilmastopolitiikan ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden välillä.
Pitemmällä tähtäimellä irtautuminen fossiilisista polttoaineista parantaa energiaturvallisuutta ja hillitsee hintojen nousua. Matkan varrella muutoksen kustannukset on korvattava pienituloisille. Olemme esittäneet esimerkiksi energiaveron tuottojen osittaista palauttamista ihmisille ja valtion takaamia lainoja tukemaan vaikkapa sähkö- tai kaasuautoon siirtymistä tai maalämpöremonttia.
Ilmastonmuutoksen rinnalla luontokato ymmärretään yhä laajemmin kaikkia koskettavaksi, vakavaksi uhaksi, joka vaatii päättäväisiä toimia. Luonto köyhtyy Suomessakin yhä, vaikka Suomi on sitoutunut osaltaan pysäyttämään luontokadon. Keskeinen lakihanke tässä on luonnonsuojelulaki.
Luontokadon pysäyttäminen ei tapahdu kuitenkaan yksin luonnonsuojelun kautta, vaan se täytyy huomioida kaikessa teollisuutta, luonnonvaroja ja maankäyttöä koskevassa sääntelyssä. Esimerkiksi kaivoslain uudistaminen luonnon kannalta kestäväksi on välttämätöntä – ja myös suomalaisten oikeustajun mukaista. Sähköistyvä maailma tarvitsee kaivoksia, mutta se ei edellytä eikä se saa tarkoittaa ympäristön tärvelemistä.
Politiikka on aina arvovalintoja, mutta ne valinnat on syytä ankkuroida parhaaseen mahdolliseen tieteeseen ja tutkimukseen. Siksi tiedeyhteisöä on syytä kuunnella tarkkaan tänäkin vuonna. Viesti on tosin ollut jo pitkään selvä: Ilmaston ja luonnon turvaamisen pullonkaulana on edelleen politiikka, ei puuttuva tieteellinen tieto.
Kestävä kehitys edellyttää myös kestävää julkista taloutta. Talouspolitiikan arviointineuvoston tuore raportti toteaa, että velanotto on ollut ja on tänä vuonna perusteltua, mutta kestävyysvajeen kurominen edellyttää uskottavaa keskipitkän aikavälin suunnitelmaa.
Hallituksen on tänä keväänä määrä tehdä työllisyyttä ja julkista taloutta vahvistavia päätöksiä, ja kehysriihi on yksi virstanpylväs talouden tasapainon hakemisessa. Samaan aikaan on tietenkin pidettävä huolta siitä, ettei leikata siipiä tulevaisuuden hyvinvoinnilta ja menestykseltä.
Koulutukseen, tutkimukseen ja kehitykseen panostaminen on keskeisen tärkeää. Parlamentaarisessa ryhmässä muodostamamme näkemys TKI-rahoituksen tulevaisuudesta on omiaan viitoittamaan tätä työtä.
Toisessa päässä koulutuspolkua on myös oltava hereillä. Pohja osaamiselle, hyvinvoinnille ja osallisuudelle rakennetaan varhaiskasvatuksessa ja peruskoulussa. Sen perustan sakkaaminen tekisi tyhjäksi monet muut tavoitteet niin talouden kuin työllisyydenkin saralla.
Tätä vaalikautta värittää loppuun asti koronapandemia. Vaikka epidemia toivottavasti taitetaan nyt keväällä ja rankat rajoitukset jäävät pian historiaan, on isku monelle alalle ja ihmiselle ollut kova.
Nuorten ja opiskelijoiden mielenterveyden oireilu oli huolestuttavan yleistä jo ennen pandemiaa, eikä meillä kertakaikkiaan ole varaa menettää kokonaista sukupolvea. Myös kulttuuriala ja palvelualojen yrittäjät kaipaavat konkreettisia tekoja, joilla rakennetaan luottamusta ja tulevaisuudennäkymiä poikkeuksellisen raskaiden aikojen jälkeen.
Edessä on työntäyteinen kevät. Taklattavia haasteita riittää, samoin varmasti myös poliittisia erimielisyyksiä. Niiden punninta ja ratkominen on tämän työn suola. Tehdään sitä toisiamme kunnioittaen, rakentavasti ja faktoihin nojaten – näin saadaan paitsi parempia päätöksiä, myös vahvistetaan suomalaista demokratiaa.
Respekt för varanda och konkstruktiv debatt baserad på fakta ska inte bara leda till bättre beslut, utan också stärka demokratin i Finland.