Eduskunta hyväksyi tänään lain, jossa laiton uhkaus tuodaan yleisen syytteen alaiseksi, kun teko kohdistuu henkilöön työtehtävän tai julkisen luottamustehtävän takia.

Jokaisen on voitava tehdä työtään ja hoitaa luottamustehtäviään ilman pelkoa. Aika lailla jokainen yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuva tietää, että keskustelukulttuuri Suomessa on koventunut. Sen tietää myös moni tuomari, syyttäjä, poliisi, toimittaja ja tutkija, joka joutuu työssään kohtaamaan uhkailua ja häirintää. Tähän puutumme nyt.

Kun uhkailun ja häirinnän tavoitteena on haitata tai estää henkilön osallistumista yhteiskunnalliseen keskusteluun tai vaikuttaa esim. virkahenkilön työssään tekemiin ratkaisuihin, on syytä huolestua myös uhkailun laajemmista yhteiskunnallisista vaikutuksista.

Uudistus suojelee erityisesti niitä työntekijöitä, joilla ei ole voimavaroja tai uskallusta viedä kokemaansa uhkailua itse eteenpäin. Pelko uhkailusta ja sen jatkumisesta voi vaikuttaa uhrin halukkuuteen saattaa laiton uhkaus rikosprosessiin. Tämä on myös lainsäätäjältä vahva signaali siitä, että laiton uhkaus, joka kohdistetaan henkilöön hänen työtehtävänsä tai julkisen luottamustehtävänsä vuoksi ei ole hyväksyttävää eikä yksityisasia. Toivottavasti muutos siis myös ennaltaehkäisee laittomia uhkauksia.

Kaikki laittomat uhkaukset eivät tämän muutoksen myötä tule yleisen syytteen alaiseksi. Perusteena tähän on esitetty laittomien uhkausten suuri määrä. Tämä on ymmärrettävää, kun tiedämme tuomioistuinten ja syyttäjälaitoksen nykyiselläänkin niukat voimavarat.

Haluan kuitenkin nostaa esiin lähisuhdeväkivaltaan liittyvät tapaukset, joita Suomessa on lohduttoman paljon. Asiantuntijakuulemisissa tuotiin esiin, että myös lähisuhteessa tapahtuvan laittoman uhkauksen tulisi olla virallisen syytteen alainen. Tätä on syytä tulevina vuosina harkita.

Lakimuutos osaltaan puuttuu järjestelmälliseen häirintään, uhkailuun ja maalittamiseen. Nämä ilmiöt uhkaavat sananvapautta, viranomaistoimintaa, tutkimusta ja tiedonvälitystä. Yksin tämä lakimuutos ei kuitenkaan vielä riitä.
Lakivaliokunnassa kiinnitimme huomiota maalittamisen yleistymiseen ja vahingollisuuteen sen uhrien ja koko yhteiskunnan kannalta. Esityksestämme eduskunta edellytti tehokasta puuttumista maalittamiseen ja uhrin aseman parantamiseen. Tätä myös eduskunnassa vastustettiin.

Maalittamisen tarkka määrittely lainsäädännössä ei ole aivan yksinkertaista, mutta ei myöskään mahdotonta. Mahdottomalta tuntuu sen sijaan ajatus, että siihen ei puututtaisi mitenkään. Kyse on uudenlaisesta ilmiöstä, jolle some tarjoaa ennennäkemättömän kasvualustan.

Vapaassa yhteiskunnassa vallitsee sanomisen vapaus, ei vaientamisen kulttuuri. Sananvapautta ei voi kuitenkaan rajatta käyttää muiden vaientamiseen tai vahingoittamiseen. Kenenkään ei pidä joutua pelkäämään työnsä, mielipiteensä tai hlökohtaisten ominaisuuksiensa vuoksi.