Vanhemmuus voi olla aikamoinen viidakko. Erilaisia odotuksia ja paineita piisaa – ääneen lausuttuja, sanattomia ja osa ihan vaan omien korvien välissä. Mitä syödään ja miten. Montako tuntia ulkoilua, entäpä telkkaria. Saako kiipeillä, entäs tyhjentää keittiön kaappeja. Sokeri, suola, säännöt. Unikoulu, imetys, kantoliina, kengät.

Tosipaikan tullen moni Tärkeä Periaate kyllä joustaa – ja se on just oikein, kunhan kenenkään turvallisuus ei sen takia vaarannu. Elämä ei ole täydellistä. Tärkeintä vanhemmuudessa on rakkaus ja turva – se että tekee parhaansa.

Kun politiikassa puhuu perheiden palveluiden parantamisesta ja uusista keinoista tukea vanhemmuutta, vastaanotto on kaksijakoinen. Ylivoimainen enemmistö sanoo, että just näin, tätä olisin itsekin kaivannut. Mutta aina vastassa on myös joukko ihmisiä, jotka ihmettelevät, miten muka vanhemmuudesta on tullut niin vaikeaa. Että kyllä sitä ennenkin vain opittiin ja pärjättiin.

Suomalaiset vanhemmat ovat maailman uupuneimpien joukossa. Lasten ja nuorten mielenterveyden oireilu on lisääntynyt aika dramaattisesti. Sankaritarinat selviytymisestä omin päin ovat ison kuvan kannalta siis aika yhdentekeviä. On selvää, että tarvitsemme uutta otetta perheiden tukemiseen sekä lasten, nuorten ja vanhempien hyvinvoinnin vahvistamiseen.

Aloitetaan esimerkiksi näistä:

Kootaan lapsiperheiden palveluita perhekeskuksiin, jotta ihmisiä ei tarvitse pompotella luukulta toiselle ja eri alojen ammattilaiset voivat tukea toisiaan. Madalletaan kynnystä pyytää ja saada apua niin arjen haasteisiin kuin vaikeampiinkin ongelmiin.

Vahvistetaan odottajien, synnyttäjien ja vauvaperheiden tukea. Tarjotaan esimerkiksi monipuolista perhevalmennusta, tukea uneen ja jaksamiseen liittyvissä kysymyksissä ja äitiysfysioterapiaa kaikille synnytyksen jälkeen.

Kannustetaan tasa-arvoiseen vanhemmuuteen. Yhdenkään isän ei pitäisi kokea tulevansa sivuutetuksi tai olevansa jollain tavalla toissijainen vanhempi. Vanhemmuuden ilojen ja vastuiden jakaminen tukee parhaimmillaan koko perheen jaksamista.

Neuvoja ja tukea vanhemmuuteen tarvitaan myös vauva-ajan jälkeen. Siksi olen ehdottanut ”teinineuvolaa” murrosikäisten nuorten vanhempien tueksi. Ensiaskeleena esimerkiksi Espoossa laajensimme perheneuvolan saatavuutta.

On sanomattakin selvää, että uuden luominen ja palveluiden kehittäminen vaatii tilaa ja aikaa eikä sitä voida tehdä olemassa olevien palveluiden kustannuksella. Esimerkiksi neuvolassa hoitajat ja lastensuojelussa sosiaalityöntekijät joutuvat jo nyt monesti venymään aivan liikaa. Siksi uusilla hyvinvointialueilla on aivan ensimmäiseksi laitettava perusasiat kuntoon perheiden palveluissa ja mielenterveyspalveluissa.