Eduskunnassa käynnistyi historiallinen prosessi, kun kävimme keskiviikkona lähetekeskustelun muuttuneesta turvallisuustilanteesta.

Euroopan turvallisuustilanne on Venäjän aloittaman brutaalin hyökkäyssodan myötä muuttunut perustavanlaatuisella tavalla.

Venäjä on osoittanut olevansa valmis ja kykenevä käyttämään valtavaa tuhovoimaa naapuriaan kohtaan. Muuttuneen tilanteen myötä myös Suomen turvallisuuspoliittista asemaa ja ratkaisuja on tarpeen tarkistaa. Ratkaisut ovat omissa käsissämme. Menneeseen ei ole paluuta. Työtä rauhan, vapauden ja demokratian puolesta tarvitaan enemmän kuin aikoihin.

Uskon, että NATO-jäsenyys vahvistaisi Suomen turvallisuutta.

Suomen turvallisuuspoliittisten ratkaisujen tärkein tehtävä on estää sota. Samalla on huolehdittava, että pahimmankin tapahtuessa pärjäämme.

Olen pohtinut omaa kantaani Suomen mahdollista Nato-jäsenyyttä kohtaan perusteellisesti viime kuukausina, asiantuntijoita kuullen ja asian eri puoliin paneutuen. Aiemmin varsin varauksellinen suhtautumiseni on muuttunut ja olen kallistunut kannattamaan Suomen Nato-jäsenyyttä. Askel syventyneestä Nato-kumppanuudesta jäseneksi ei ole valtava, mutta olennaisen tärkeä.

En suhtaudu Natoon kritiikittömästi, ei mikään järjestö ole täydellinen eikä mikään ratkaisu riskitön. Päinvastoin – riskejä on paljon ja tulevaisuus huomattavan sumuinen. Näiden epävarmuuksien keskellä meidän on tehtävä parhaita mahdollisia päätöksiä. Voisi ehkä sanoa, että Nato on olemassa olevista puolustusratkaisuista mielestäni vähiten huono.

Odotan, että jäsenenä Suomi ottaisi aktiivisen roolin Naton sisällä – aivan kuten toimimme aktiivisesti EU:ssa, YK:ssa ja muissa kansainvälisissä yhteyksissä. Rauhantyö ja ydinaseriisunta eivät väistyisi tavoitteistamme.

Mielipidemittausten perusteella kansalaisten tuki Nato-jäsenyyttä kohtaan on vankka. Vastuu päätöksestä on meillä kansanedustajilla, mutta suomalaisten muuttunut mielipide antaa aivan uudella tavalla tilaa tehdä tarvittavia ratkaisuja, tarvittaessa ripeästikin.

Tulevina viikkoina kysytään koko kansakunnan kriisinkestävyyttä.

On odotettavissa, että turvallisuuspoliittiset keskustelumme ja ratkaisumme kiinnostavat myös Suomen rajojen ulkopuolella. Vakaviakin vaikuttamisyrityksiä voi tulla eteen ja informaatiovaikuttaminen varmasti kiihtyy.

Viime kädessä on meidän päättäjien vastuulla suodattaa oikeaa tietoa, pitää pää kylmänä, ottaa huomioon nekin asiat, joista ei voi julkisesti puhua, ja tehdä tarvittavat päätökset tehokkaasti, mutta punniten. On samalla tärkeää huolehtia, että suomalaiset laajasti pystyvät sitoutumaan tehtäviin päätöksiin.

Kriisinkestävyydestä on apua myös, kun teemme kaikkemme Ukrainan auttamiseksi – vaatii se sitten lisää panostuksia humanitaariseen apuun, puolustustarvikepaketteja tai nuukailua energian säästämiseksi, jotta rahavirta Putinin sotakassaan saadaan tyrehtymään.