Huomisen Suomea rakennetaan kouluissa ja päiväkodeissa joka päivä. Taustalla on vahva yhteinen ajatus, että jokaisen lapsen oppiminen on yhtä arvokasta. Meillä on maailman parhaat opettajat ja hienon arvopohjan muodostava opetussuunnitelma. Lapset ja nuoret saavat koulusta valmiuksia itsenäiseen ajatteluun ja ihmisenä kasvamiseen. Suomalaisen koulutusjärjestelmän vahvuudet ovat kiistattomia, mutta niitä ei tule pitää itsestäänselvyyksinä.

Koulun arjessa ei aina ole riittävästi aikaa nähdä, kohdata ja tukea lapsia ja nuoria. Jatkuva muutos, niukat resurssit ja kiireen tuntu väsyttävät opettajia, lisäävät levottomuutta ja murentavat oppimisen iloa. Edellisvuosien miljardileikkaukset koulutuksesta tuntuvat edelleen. Kuntien vaikea taloudellinen tilanne ja ja koronakriisi ovat heikentäneet koulutuksen tasa-arvoa ja turvallista kouluarkea. Koulutuksen on toisaalta myös vastattava isoihin muutoksiin, joita seuraavina vuosina kohtaamme.

Olemme toteuttaneet tämän hallituksen kanssa monia koulutukseen liittyviä tavoitteitamme, mutta tekemistä piisaa tulevillekin vuosille. Julkaisimme Maria Ohisalon kanssa Vihreiden ajatuksia koulutuksen suunnasta seuraavan vuosikymmenen aikana. Ehdotamme näitä keinoja maailman parhaan koulutuksen turvaksi:

 Hyvinvointi ja turvallisuus. Pahoinvointi on oppimisen jarru, ja siksi meidän on tehtävä kaikkemme, jotta lapset ja nuoret voivat hyvin. Hyvinvoinnin pulmiin on saatava ajoissa apua. Tunne-, vuorovaikutus- ja kaveritaitoja ja empatiakykyä vahvistamalla voidaan vahvistaa yhteisöllisyyttä ja ihmisenä kasvamista, mutta myös ennaltaehkäistä kiusaamista. Kaikenlaiseen häirintään ja väkivaltaan on puututtava tehokkaasti. Turvallisuuden tunne syntyy myös vapaudesta olla oma itsensä, ilman pelkoa syrjinnästä tai häirinnästä.

 Mutkaton alku oppimisen polulle. Jokainen lapsi on yksilö ja jokainen lapsi ansaitsee omannäköisen siirtymän eskarista kouluun. Esiopetuksesta tulisi tehdä kaksivuotista ja nivoa se pedagogisesti yhtenäiseksi kokonaisuudeksi alkuopetuksen kanssa. Parhaimmillaan lapsi voisi toimia samassa ryhmässä tuttujen aikuisten kanssa koko tämän ajan. Hänellä olisi tilaa kasvaa, kehittyä ja oppia joustavasti omassa tahdissa. Siirtyminen kolmannelle luokalle tapahtuisi lapsen oman kehitystason mukaisesti.

 Reppuraha. Tällä hetkellä erityistä tukea tarvitsevat oppilaat eivät välttämättä saa tarvitsemaansa tukea. Ehdotamme siirtymistä niin sanottuun “reppuraha”-malliin, jossa lapsi tuo kouluun uusia resursseja ja mahdollisuuksia, ikään kuin koulurepussaan. Näin niin opettajat kuin vanhemmatkin voivat olla varmoja, että enemmän tukea tarvitsevalle lapselle todella varataan enemmän voimavaroja tuen antamiseen, eikä se heikennä toisten lasten oppimismahdollisuuksia.

 Askelmerkit opetusalan henkilöstömitoitukselle. Riittävä määrä koulutettuja aikuisia lasten arjessa turvaa oppimisen ilon ja hyvinvoinnin. Sitovat mitoitukset takaavat myös, että aikuiset jaksavat arjessa. Aloitamme kuraattoreista ja psykologeista tällä hallituskaudella. Seuraavaksi tarvitaan sitovat mitoitukset erityisopettajille ja opinto-ohjaajille. Lisäksi varhaiskasvatuksen henkilöstömitoitusta tulee korjata osapäiväisten lasten erillisen mitoituksen osalta. Lapset ovat aina kokonaisia, kokonaisine tarpeineen. 2030-luvulla myös peruskoulussa ja toisella asteella tulee olla sitova mitoitus opettajien määrästä.

 Etäopetuksen opit talteen. Etäkoulu toi mukanaan äkkiloikan digimaailmaan. Korona-ajan jälkeenkin digivälitteistä opetusta kannattaa hyödyntää lähiopetuksen rinnalla. Pitkien välimatkojen Suomessa digivälitteinen opetus voi lisätä oppimisen mahdollisuuksia lähiopetuksen rinnalla, mutta se vaatii opettajien pedagogisten valmiuksien vahvistamista sekä toimivia laitteita ja yhteyksiä. Samalla on varmistettava, että etäopetus ei muutu yksin opiskeluksi ja että koulun aikuiset ovat lapsille ja nuorille läsnä. Vihreät haluavat, että jokainen saa koulusta hyvät eväät opintielle ja elämään, oli koti sitten Espoossa tai Enontekiöllä.

 Rahoitus. Suomi on koulutukseen käytetyssä rahoituksessa takamatkalla muihin Pohjoismaihin nähden. Haluamme kuroa tämän välimatkan umpeen ja siksi ehdotamme, että Suomi sitoutuu korvamerkitsemään noin 6,5 % osuuden bruttokansantuotteesta koulutukseen. Tämä tarkoittaisi noin miljardin lisäpanostusta tulevan vuosikymmenen aikana. Lisäksi haluamme, että ikäluokkien pienenemisestä säästyvät rahat käytetään täysimääräisesti kasvatuksen ja koulutuksen tasa-arvon ja laadun parantamiseen.

Lue koko avaus täältä.