Viikolla 47 eli 18.-24.11.2019, vietettiin lapsen oikeuksien viikkoa ja aihe oli todella tärkeä myös eduskunnassa. Uskon, että Suomessa pidemmän päälle oikeudet toteutuvat, mutta parannettavan varaa aina löytyy. Nykyisen hallitusohjelman tavoitteisiin kuuluukin mm. nuorten syrjäytymisen vähentäminen ja nuorten osallisuuden kasvattaminen, joka kertoo myös niistä epäkohdista, joita halutaan parantaa Suomessa.
Maanantai oli pitkälti hiljaiseloa eduskunnassa jokaviikkoisen maakuntapäivän vuoksi, eli edustajat olivat omissa maakunnissaan tekemässä työtään. Pääsin kiertämään eduskuntaa läpikotaisesti ja opin mm. talon politiikka-, taide- ja arkkitehtuurihistoriasta. Sain ensimmäistä kertaa maistaa talon antimia ja näin viikkoa myöhemmin ajatellen voin tokaista, että kiitos Fazer.
Vaihdoin seuraavaksi kahdeksi päiväksi maisemaa Pikkuparlamentin puolelle. Tiistaina tutustuin Pidä kiinni® -hoitojärjestelmään, joka auttaa päihdeongelmaisia odottavia äitejä ja vauvaperheitä. Keskiviikkona sen sijaan luin artikkelia Kun lapsilla ei ole oikeuksia – Poliisi surmannut yli sata katulasta Manilassa, joka pohjautuu Kirsi Crowleyn julkaisemaan dokumenttiin Arvottomat lapset. Dokumentissa seurataan miljoonakaupungin osattomien lasten elämää heidän näkökulmastaan. Strategiana selviytymiseen on muiden lasten apu ja tuki päivästä toiseen niiden siirtyessä kuukausista toisiin. Totuus on karua kuunneltavaa. Mielestäni on todella kauheaa, kun lapsuus vietetään näissä olosuhteissa, eikä anneta minkäänlaista ihmisarvoa.
Alun perin TET-paikkaani hakiessa meinasin luovuttaa jo alkumetreillä, kun en meinannut saada paikkaa.
Torstaina olikin kirjoituspäivä, mutta se huipentui suulliseen kyselytuntiin. Aiemmin suullista kyselytuntia olen nähnyt vain ruudun välityksellä, joten oli mitä mahtavinta nähdä nopeaa keskustelua livenä. Työpäiväni jälkeisessä lähetekeskustelussa oli mietintää Terapiatakuu-kansalaisaloitteeseen liittyen. Aloite käsittelee mielenterveyspalveluihin pääsyn nopeuttamista, eli käytännössä se tarkoittaisi mielenterveyspalveluiden lisäämistä perusterveydenhuoltoon. Olen seurannut tällä viikolla sen toteutusta monen eri kansanedustajan ja avustajan silmin. Kirjallisia kysymyksiä on työstetty, puheenvuoroja mietitty ja yleistä keskustelua aiheesta muodostettu.
Perjantain pääsin taas hieman kokoustelemaan. On ollut ilo kuunnella ja oppia valtavan paljon asioita viimeisen viikon myötä ja olen suuresti kiitollinen ja hieman myös yllättynyt siitä, kuinka lähelle olen päässyt työntekoa seuraamaan. Alun perin TET-paikkaani hakiessa meinasin luovuttaa jo alkumetreillä, kun en meinannut saada paikkaa. Onneksi jatkoin vielä ja minulle tarjottiin viikoksi paikka. Olen päässyt näkemään paljon viidessä päivässä ja esimerkiksi haastattelemaan pikaisesti kansanedustajia ja avustajia. Olen ymmärtänyt, miten eduskunta pyörii, miten lakeja tehdään, ketä ja mitä ammattinimikkeitä seisoo kansanedustajien takana ja ennen kaikkea käsitystä oman paikan hakemisesta yhteiskunnassamme.
Toivoisin lapsen oikeuksien viikon merkeissä, että yhä useampi meistä nuorista tiedostaisi, kuinka tärkeää on tulla kuulluksi. Mitä ihmisoikeuksiin tulee, meillä on tärkeä etu, joka pitää aina ottaa huomioon. Kukaan ei ole oikeutettu syrjintään, esimerkiksi sukupuolen, ihonvärin, varallisuuden tai vammaisuuden perustein. Meillä on oikeus mielipiteeseen ja sen kunnioittamiseen. Meillä on oikeus elämään ja minuuteen. Meillä on oikeus, muistakaa se.
Mila Fagerlund, TET-harjoittelija