Espoon kaupunginvaltuustossa keskusteltiin kuluvan vuoden taloustilanteesta. Verotulot ovat jäämässä budjetoidusta, minkä vuoksi kaupungin virkamiehet ovat ryhtyneet valmistelemaan sopeutuksia myös menoihin. Leikkaukset koulutuksesta tai muista asukkaiden kannalta aivan keskeisistä palveluista eivät vastaa Vihreiden käsitystä vastuullisesta päätöksenteosta, emmekä siksi sellaisiin ole valmiita.

Myöskään menettely, jossa tämänkaltaisia, palvelutasoon vaikuttavia sopeutustoimenpiteitä käytännössä jo toimeenpannaan ilman asukkaiden valitsemien luottamushenkilöiden päätöksiä, ei kestä päivänvaloa. Tähän onneksi saatiin kokouksen aikana jonkin verran selvyyttä ja rotia.

Olen valtuustossa lukemattomia kertoja puhunut ennaltaehkäisyn merkityksestä ja viisaudesta. Siitä, että fiksusti tänään käytetyt eurot säästävät sekä ihmisiä että kaupungin kukkaroa kalliimpien ja raskaampien palveluiden tarpeelta.

On aivan ymmärrettävää, että kun verotulot laahaavat, myös menopuolta on katsottava tarkasti läpi. Lyhytnäköisiin leikkauksiin meillä ei kuitenkaan ole varaa. Pikemminkin olisi pohdittava, miten pystymme entisestä vaikuttavammin ennaltaehkäisemään esimerkiksi vaikeita mielenterveysongelmia ja parantamaan kaupungin juoksua lasten ja nuorten mielenterveyden saralla.

Pyysin elokuussa sosiaali- ja terveyslautakunnalle tietoa ehdotetuista tai suunnitelluista sopeutuksista, jotta pääsimme käymään niitä asiantuntijalautakunnassa huolella läpi.

Laajalla enemmistöllä lautakunta karsi joukosta sellaiset toimet, jotka heikentävät tukien tai palveluiden saatavuutta, kiristävät palvelutarpeen arviointia tai mutkistavat entisestään rekrytointia toimialalla, jossa henkilöstön saatavuus ja pysyvyys on jo valmiiksi ongelma – siksi täyttölupamenettelyä ei tule laajentaa sellaisiin tehtäviin, joissa se perustelluista syistä ei tällä hetkellä ole ollut käytössä.

Espoon suurin voimavara ovat sen ihmiset. Asukkaat, joita varten kaupunkia rakennamme ja palveluita järjestämme. Ja korvaamattoman arvokkaat työntekijämme, jotka tekevät joka päivä ammattitaidolla ja antaumuksella töitä kotikaupunkimme ja sen ihmisten puolesta. 

Meidän päättäjien tehtävänä on pitää huolta, että tämä voimavara voi hyvin.

Että yksikään sosiaalihuollon, terveydenhuollon tai kasvatusalan ammattilainen ei joudu tietoisesti tai tiedostamattaan pohtimaan, pitäisikö hänen käynnissä olevien sopeutusten takia kuitenkin pyrkiä tekemään enemmän kielteisiä päätöksiä, kun ihminen hakee häneltä tukea ja apua elämään, terveyteen tai opintoihin.

Sellainen on täysin kohtuuton vaatimus.

Taloudesta on pidettävä hyvää huolta, jotta hyvinvointia riittää tulevaisuudessakin. Se tarkoittaa myös sitä, että lyhytnäköisiin leikkauksiin ei ole varaa. Valtuuston on hyvä lähettää tästä selkeä viesti valmistelijoille.