Vanhusten hoivakodeissa paljastuneet epäkohdat menevät ihon alle. Jokaisen meistä pitää voida luottaa siihen, että tarvittaessa hyvää hoivaa on tarjolla niin itselle kuin läheiselle – ja myös niille, joilla ei omia läheisiä ole. Tämän pitää toteutua aivan riippumatta siitä, tarjoaako hoitoa yksityinen vai julkinen toimija. Kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevista ihmisistä huolen pitäminen on hyvän yhteiskunnan mitta.

Olen Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtajana tavannut paljon hoivakodeissa asuvia ja niissä työskenteleviä ihmisiä. Tapaamani hoiva-alan ihmiset ovat poikkeuksetta olleet työhönsä intohimolla ja ahkeruudella suhtautuvia ammattilaisia. Liian usein ongelmaksi muodostuu, että näitä ammattilaisia on liian vähän, kun kustannuksia pyritään karsimaan. Tämä on väärin sekä hoitoa tarvitsevia että sitä tarjoavia ammattilaisia kohtaan.

Espoo on jo valvonnallaan puuttunut useiden yksityisten hoivakotien ongelmiin. Aion varmistaa, että tarkkaa valvontaa jatketaan ja entisestään vahvistetaan. Mielestäni on selvää, että esimerkiksi epäkohdista ilmoittavan työntekijän ei pidä joutua työnantajansa silmätikuksi, kuten on uutisoitu joissain paikoissa käyneen. Aion selvittää, millä tavalla voimme varmistaa, että epäkohdista ilmoittaminen on hoiva-alan työntekijöille turvallista.

Luottamus on välttämätön edellytys ja hyvä lähtökohta, mutta valvontaa se ei voi korvata. Tehokasta valvontaa tarvitaan erityisesti silloin, kun yksityinen sektori hoitaa hyvinvointivaltion tehtäviä.