Mistä aluevaltuustossa konkreettisesti päätetään? Millainen on hyvä valtuutettu? Riittääkö sun aika kaikkeen? Näitä on useampi kysynyt, joten ajattelin kirjoitella ajatuksiani aiheesta auki ihan kaikkien luettavaksi.
Millainen on hyvä valtuutettu? Hyvä valtuutettu on mielestäni sellainen, joka saa asioita aikaan, ottaa asioista selvää, kysyy oikeita kysymyksiä ja etsii mieluummin ratkaisuja, kuin märehtii ongelmissa. Ihmisten kanssa toimiminen on vaikuttamisen a & o. Siksi uskon, että päättäjät, jotka kunnioittavat muita ihmisiä ja haluavat tehdä yhteistyötä yli puoluerajojen, ovat myös vaikuttavampia. Tärkeää on tottakai sekin, että on sydän paikallaan. Aluevaltuustoissa päätetään ihmisten elämän ja terveyden kysymyksistä.
Mistä valtuustot siis konkreettisesti päättävät? Miten rahat käytetään, mitä painotetaan, mitä karsitaan, mitä kehitetään. Valtuusto ei todennäköisesti tule huseeraamaan kaikenmaailman yksityiskohdissa, vaan keskittyy isoihin linjoihin. Tärkeitä tehtäviä ovat esimerkiksi palvelustrategiasta, budjetista ja johtajavalinnoista päättäminen.
Kuinka työläs on aluevaltuutetun pesti? Ei ole olemassa mitään valmista sapluunaa, johon uudet valtuutetut voisivat sujahtaa tekemään päätöksiä, vaan uusi aluevaltuusto pääsee määrittelemään ja muovaamaan toimintatapoja ja kulttuuria.
Olen itse varautunut siihen, että alkuvaiheessa töitä on paljon. Kun pystytetään uutta organisaatiota, tarvittavia päätöksiä piisaa. Ajan myötä uskon tilanteen tasaantuvan. Valtuuston kokoustahti voi olla jopa harvempi kuin kuntatasolla. Kuten kunnissa, myös alueilla aluehallitus ja lautakunnat tulevat työllistämään enemmän niihin hakeutuvia ja valittavia ihmisiä.
Aluevaltuustojen vastuulle tulevista asioista – siis sosiaali- ja terveyspalveluista sekä pelastustoimesta – päätetään tällä hetkellä esimerkiksi Espoon kaupunginvaltuustossa. Kovin usein sosiaali- ja terveyspalveluihin, saati sitten pelastusasioihin liittyviä päätöksiä ei valtuustotasolle asti tule. Sen sijaan hyvinvoinnin ja terveyden lautakunnassa, jonka puheenjohtajana tällä hetkellä toimin, mennään huomattavasti syvemmälle asioihin ja tehdään myös enemmän töitä. Tämä tulee todennäköisesti olemaan työnjako myös uudella hyvinvointialueella.
Riittääkö kansanedustajan aika aluevaltuustoon?
Kuntien ja hyvinvointialueiden valtuustopestit eivät ole täysipäiväisiä. Kaikki valtuutetut siis hoitavat tehtävää omien enemmän tai vähemmän vaativien töidensä ohella – opintojen, eläkeläisrientojen, ruuhkavuosikiireiden ja muiden erilaisten elämäntilanteiden keskeltä. Jokaisen pitää itse harkita, pystyykö sitoutumaan muun elämänsä ohella kuntapolitiikkaan tai aluevaltuustossa toimimiseen. Oman ajankäyttöni osalta olen punninnut asiaa jo ennen kuin asetuin ehdolle.
Omassa tapauksessani olen kokenut, että työn ja paikallispolitiikan yhteensovittaminen jopa helpottui kun siirryin edellisestä vaativasta työstäni kansanedustajaksi. Aikataulujen sumpliminen on huomattavasti helpompaa ja monet asiat ovat jo ennestään tuttuja. Monessa kohdassa pystyn hyödyntämään kokemustani kansanedustajana kuntatasolla ja päinvastoin. Kansanedustajan viikkoaikataulu on vaihteleva, mutta fiksattuja kokouksia on tiistaista perjantaihin. Maanantait on vapautettu ns. maakunta-asioihin eli esimerkiksi paikallisten toimijoiden ja ihmisten tapaamiseen, asioiden valmisteluun ja monen kohdalla nimenomaan kunnallisiin ja maakunnallisiin luottamustoimiin.
Kunnanvaltuustot ja todennäköisesti myös aluevaltuustot kokoontuvat noin kerran kuussa ilta-aikaan – ajan myötä kenties jopa harvemmin. Sen lisäksi toki kokousmateriaaleihin perehtyminen ja muu valmistautuminen vie aikaa – ihmisestä ja esimerkiksi aiemmasta tietopohjasta riippuu kuinka paljon.
Itse valtuustotyö ei ole se työläin osa paikallispolitiikassa – ei kunnissa, eikä alueilla. Paljon riippuu siis siitä, hakeutuuko esimerkiksi vastuutehtäviin lautakunnissa. Omalla kohdalla ylivoimaisesti eniten aikaa kuntatasolla vie hyvinvoinnin ja terveyden lautakunnan puheenjohtajuus. Lautakunnalleni tällä hetkellä kuuluvat vastuut siirtyvät uudelle hyvinvointialueelle ensi vuoden alusta lukien. Kuntatasolla oma työtaakkani siis vähenee tämän uudistuksen myötä erittäin merkittävästi.
Miksi äänestää kansanedustaja aluevaltuustoon?
Omalla kohdallani kuntapolitiikan painopiste viime vuosina ollut nimenomaan sosiaali- ja terveyspalveluissa. Työsarkani on ollut mielenterveys, tasa-arvo, lasten ja nuorten hyvinvointi, perheiden tukeminen. On selvää, että haluan olla mukana siellä, missä näistä asioista tulevaisuudessa päätetään – eli aluevaltuustossa. Ja uskon, että kokemuksestani sosiaali- ja terveyspolitiikan saralla ja koko tämän uudistuksen valmistelussa on hyötyä, kun uutta organisaatiota pystytetään.
Etenkin uusien hyvinvointialueiden alkumetreillä on tärkeää olla mukana paitsi soteasioiden, myös politiikan monipuolista osaamista ja kokemusta. Tämä auttaa luomaan alueelle alusta asti vaikuttavat ja fiksut rakenteet ja käytännöt. Hyötyä on varmasti myös siitä, että ymmärtää syvällisesti yhteispelin kuntien ja valtion suuntaan. Pidän siis itse hyvänä, että alueiden päätöksenteossa on mukana myös jokunen kansanedustaja – mieluiten tietenkin sellaisia, jotka ovat aidosti innostuneita nimenomaan sote- tai pelastusasioista.
Mainittakoon nyt vielä, että olen tämän asian arvioimisessa tottakai 100 % jäävi, joten jokaisen äänestäjän pitää tämä asia lopulta itse punnita. 🙂
➕ Minulta on kysytty myös, miten ehdin tehdä työni, kun olen pienen lapsen äiti. Vastaan siihen nyt tämän kerran, vaikka epäilen, että samaa kysymystä ei esitetä kovinkaan monille pienten lasten isille, joka ovat ehdokkaana näissä tai muissa vaaleissa. Kuten minkä tahansa vaativan työn, myös politiikan ja perhe-elämän yhteensovittaminen vaatii priorisointia, kommellusten sietämistä ja tukiverkkoja. Lapsellani on rakastava isä, jonka kanssa kannamme tasa-arvoisesti vastuuta vanhemmuudesta. Olemme onnekkaita, kun meillä on myös läheisiä, jotka auttavat arjen palapelissä. Lapsi myös kulkee tarvittaessa mukana, jos jomman kumman työtilanne sitä vaatii.
Pidän erittäin tärkeänä, että erilaisissa elämäntilanteissa olevat ihmiset – myös pienten lasten vanhemmat – pystyvät osallistumaan päätöksentekoon ja vaativiin yhteiskunnallisiin tehtäviin.