Käynnissä oleva suuri humanitaarinen kriisi haastaa paitsi yksittäisten ihmisten, myös kokonaisten maanosien solidaarisuuden ja ongelmanratkaisukyvyn.

Ratkaisuja tarvitaan lähtömaissa. Kehitysyhteistyötä, rauhanvälitystä, konfliktien ehkäisyä ja ratkomista, ilmastonmuutoksen torjuntaa. Ja ratkaisuja tarvitaan matkan varrella, niitä ihmisiä ajatellen, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa. Turvallisia reittejä, humanitaarisia viisumeita, perheenyhdistämistä, pelastusoperaatioita Välimerelle, suurempia pakolaiskiintiöitä, solidaarista vastuunjakoa.

Lisäksi on ilmeistä, että ratkaisuja tarvitaan niille ihmisille, jotka ovat saapuneet Suomeen – ja tietenkin meille, jotka jo olemme täällä ottamassa heitä vastaan. Kotoutuminen on kaksisuuntaista: henkilön oma asenne on tärkeä, mutta myös suomalaisten suhtautumisella on valtavan suuri merkitys. Maahantulijoiden tarinat ja taustat ovat moninaisia – samoin ovat siis myös tarvittavat ratkaisut.

Vihreiden puoluevaltuuskunnan tänään hyväksymä keinopaketti on tähän hyvä avaus. ”Ihminen tarvitsee viisi perusasiaa, jotta hän voi asettua uuteen maahan: kodin, kielen, koulutuksen, työtä ja yhteyden paikallisiin ihmisiin.” Kaikki tämä on paitsi fiksua meidän yhteisen tulevaisuuden kannalta, myös inhimillistä. On ihmisoikeus hakea ja saada turvaa, mutta on myös ihmisoikeus päästä itse rakentamaan elämäänsä.

Valitettavaa toki on se, että hallitus on jo aiemmin ilmoittanut leikkaavansa jäätäviä määriä muun muassa kehitysyhteistyöstä ja koulutuksesta – juuri ratkaisun avaimista. Optimisti minussa toivoo, että hallitus voisi vielä tulla järkiinsä. Tehdään kotoutumisesta kärkihanke.