Kommentoin kolmen kirjoituksen sarjassa tutkimus- ja innovaationeuvoston listaa korkeakoululaitoksen uudistamiseksi. Listalla on ihan perusteltujakin esityksiä, mutta osa vaikuttaa hätiköidyiltä. Ensimmäisessä osassa oli aiheena duaalimallin purkaminen. Tässä toisessa osassa pohdin ehdotusta lukukausimaksuista koulutusviennin edistäjinä.

Lukukausimaksujen comeback ei ole tietenkään mikään yllätys – sen verran hanakasti demarit ja kokoomus ovat niitä viime vuosina ajaneet. Helsingin Sanomissa Kiuru perustelee lukukausimaksujen tarpeellisuutta esimerkillä, jossa Saudi-Arabia haluaisi ostaa opettajakoulutusta 40 000 naiselle. Esimerkki tuntuu siinä mielessä keinotekoiselta keppihevoseltä, ettei voimassa oleva tilauskoulutuslainsäädäntö aseta esteitä myydä koulutusta Saudi-Arabialle. Suomalaisen Tiedeakatemian Eva-Maria Aro olisi valmis tinkimään koulutuksellisesta tasa-arvosta suomalaistenkin opiskelijoiden keskuudessa ja lykkäämään 500 euron vuotuiset maksut kaikille opiskelijoille. Kiuru ei myönnä kannattavansa maksuja suomalaisille opiskelijoille.

En ole ikinä pitänyt porttiteoriaa, siis pelkoa siitä että maksut lipsahtaisivat samaan syssyyn myös suomalaisille opiskelijolle, kovin keskeisenä syynä vastustaa ulkomaalaisten opiskelijoiden lukukausimaksuja. Maksuja vastaan puhuvat niin monet muutkin syyt. Mutta kieltämättä nämä Aron ja mm. oman ammattiliittoni TEK:n toiveet suomalaisille opiskelijoille säädettävistä maksuista kasvattavat huolta siitä, että ulkomaalaisten maksut olisivat todellisuudessa vasta ensimmäinen askel koulutuksen maksullisuuden tiellä. Sitä askelta meidän ei ole mielestäni syytä ottaa.

Maksujen kannattajat – kuten Kiuru edellä – antavat usein ymmärtää, että ilman lukukausimaksuja koulutusvienti tyssää kokonaan. Se ei pidä paikkaansa. Koulutusvientiä voidaan ja kannattaa tehostaa nykyisen lainsäädännön puitteissa.

Suomalaista koulutusvientiä on syytä rakentaa koulutusjärjestelmämme vahvuuksien – yhdenvertaisuuden, maksuttomuuden ja laadun – varaan. Koulutusvienti ei edellytä nykyisen lainsäädännön muuttamista tai yksittäisille opiskelijoille säädettäviä lukukausimaksuja. Koulutuksesta saadaan tilauskoulutuslainsäädännön puitteissa kansainvälisesti kysytty vientituote, kun korkeakoulujen, yksittäisten koulutusvientiyhtiöiden ja valtion yhteistyötä koordinoidaan paremmin ja tarjontaa markkinoille lisätään. Voisimme käynnistää uusia koulutuspolkuja niille, jotka haluavat lähteä opettajiksi koulutusviennin puitteissa.

Lisäksi eettisellä koulutusviennillä voitaisiin edistää koulutukseen pääsyä jokaiselle sosioekonomisesta taustasta riippumatta. Maailmalla on tarve perinteisen avun ja koulutuksen yhdistävälle kehitysavulle, erityisesti kriisialueilla. Suomella on kaikki mahdollisuudet toimia edelläkävijänä Education in Emergencies -toiminnassa, jossa tilaajana ei ole yritys tai rikas valtio. Tätä toimintaa voivat rahoittaa tilauskoulutuksena YK ja vastaavat toimijat sekä kehittyvät maat itse kehityspankkien tuella.

Kirjoittaja on Vihreiden koulutuspoliittisen työryhmän puheenjohtaja. Kirjoitus on julkaistu Uuden Suomen Puheenvuoro-blogissa.