Vakuutusten evääminen mielenterveyspalveluiden käytön takia on ankea esimerkki mielenterveyden häiriöihin liittyvistä ennakkoluuloista. Jätin asiasta keväällä myös kirjallisen kysymyksen.
Pahimmillaan vakuutusyhtiöiden käytännöt muodostavat kynnyksen hakeutua avun piiriin ja saada hoitoa mielenterveyden haasteisiin. Ongelma ei ole yhdentekevä, sillä joka toinen suomalainen kokee elämänsä aikana mielenterveyden häiriön.
Psykoterapia tai mielenterveysdiagnoosi voivat estää henkilövakuutuksen saamisen. Jopa päättynyt hoito tai satunnaiset terapiakäynnit voivat haitata vakuutuksen saamista – osa vakuutusyhtiöistä voi vaatia pitkääkin oireettomuutta ennen vakuutuksen myöntämistä.
Vakuutusyhtiöiden perusteet kielteisille päätöksille eivät ole julkisia ja riskiarviot ovat kilpailulainsäädännön alaisia liikesalaisuuksia. Lainsäätäjän keinot vaikuttaa asiaan ovat siis vähäiset.Keskustelu asiasta on kuitenkin tarpeen. Puolet hoito-, sairauskulu- tai henkivakuutusta hakeneista mielenterveysongelmia kokeneista ihmisistä on saanut kielteisen päätöksen sairautensa vuoksi. Määrä on kasvussa.
Hyvinvointivaltiossa terveysvakuutusten ei tietenkään pidä olla välttämättömyys kenellekään. Vaikkapa henkivakuutus voi kuitenkin olla esim. lainansaamisen kannalta tärkeä. Vakuutusyhtiöiden kriteerien on syytä kestää päivänvaloa.
Tänään vietetään itsemurhien ehkäisypäivää. Hoitoonpääsyn ja avun saamisen kannalta kaikkein tärkeintä on varmistaa, että mielenterveyspalveluita on tarjolla helposti ja oikea-aikaisesti. Ylimääräisiin kynnyksiin meillä ei todellakaan ole varaa.
Peräänkuulutan vakuutusalalta aktiivista keskustelua siitä, ovatko mielenterveyteen liittyvät perustelut evätä vakuutuksia ajan tasalla ja tätä päivää.Ylioppilaslehti julkaisi aiheesta kattavan jutun: