Mielenterveyden ongelmat koskettavat jokaista suomalaista tavalla tai toisella. Jokainen, joka on itse sairastunut tai jonka läheinen on kärsinyt mielenterveyden ongelmista tietää, miten vaikea paikka sairastuminen voi olla. Meidän on yhteiskuntana viimein katsottava peiliin: mielenterveyden ongelmiin on saatava helposti apua ja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Mielenterveysongelmista on kovaa vauhtia tulossa uusi kansantauti emmekä ole onnistuneet reagoimaan siihen riittävän nopeasti. Edelleen on niin, että fyysisiin vaivoihin on huomattavan paljon suoraviivaisempaa saada apua kuin mielenterveyden ongelmiin. Jos jalka murtuu, apua saa nopeasti. Mutta jos mielen hyvinvointi järkkyy, on hoitopolku huomattavasti mutkikkaampi.
Sairastunut joutuu usein jonottamaan hoitoon kohtuuttoman kauan, puolustamaan oikeuttaan saada apua, pyörittämään papereita Kelan kanssa ja (jos hyvin käy, ja saa päätöksen terapiasta) etsimään omalla tarmolla ja omalla rahalla itselleen sopivaa terapeuttia. Kun voimavarat ovat vähissä, tämä voi olla ylivoimaista. Vähävaraiselle tämä kaikki voi olla mahdotonta.
Mielenterveyspalveluiden kehittämiseen tarvitaan kokonaan uusi ote. Meidän on lisättävä matalan kynnyksen väyliä saada apua ja ylipäätään helpotettava tarvittavan hoidon saamista. Meidän on laajennettava sitä joukkoa, joka osaa tunnistaa mielenterveyden orastavia ongelmia ja ohjata tarvittaessa avun äärelle. Tästä on saatu Espoossa hyviä tuloksia ja tällaisista toimintamalleista voisi olla hyötyä koko Suomessa.
Mielenterveyspalveluiden parantaminen ja mielenterveyden vahvistaminen on otettava tulevan hallituskauden keskeiseksi tavoitteeksi. Alkuun päästään seuraavilla askelilla.
✔️ Yhtäkään apua tarvitsevaa ei saa päästää putoamaan tai unohtumaan jonoon. Varmistetaan henkilöstön valmius kohdata mielenterveys- ja päihdeongelmia kaikissa sosiaali- ja terveyspalveluissa. Rakennetaan sujuvat hoitopolut ja puretaan jonot niin, ettei kenenkään tarvitse odottaa tarvitsemaansa apua liian pitkään. Vahvistetaan etsivää työtä ja digitaalisia palveluita. Otetaan käyttöön terapiatakuu ja varmistetaan, että kukaan ei jää ilman apua.
✔️ Helpotetaan tuen ääreen hakeutumista. Mielenterveyspalveluiden pitäisi olla liukumäki, ei viidakko. Helpotetaan pääsyä keskusteluavun piiriin ja psykoterapiaan. Varmistetaan, että mielenterveysongelmien kanssa painiva saa asianmukaista hoitoa ilman ylimääräistä ponnistelua. Poistetaan mielenterveyden ongelmiin liittyvää häpeää puhumalla niistä samalla tavalla kuin muistakin terveyskysymyksistä.
✔️ Tuodaan apu lähelle. Viedään mielenterveysosaamista päiväkoteihin, kouluihin, oppilaitoksiin, neuvolaan ja terveysasemille. Vahvistetaan nuorten omaa tietoisuutta mielenterveyden kysymyksistä ja madalletaan kynnystä päästä koulupsykologin tai -kuraattorin puheille.
✔️ Tuetaan läheisiä. Varmistetaan, että tukea saavat myös he, joiden elämään läheisen sairastuminen vaikuttaa. Sairastuminen voi monesti kuormittaa myös puolisoa, vanhempia, lapsia tai muita läheisiä. Keskusteluapua ja tukea esimerkiksi arjen pyörittämiseen tulisi tarjota matalalla kynnyksellä myös läheisille. Mielenterveysomaisten tukemisessa myös järjestöjen tekemä työ on aivan korvaamatonta.
✔️ Ennaltaehkäistään mielenterveysongelmia. Monesti mielenterveysongelmat saavat alkunsa jo lapsuudessa ja nuoruudessa, ja noin 20-25 prosenttia nuorista kärsii jostain mielenterveyden häiriöstä ennen aikuisikää. Tunnistetaan mielenterveysongelmille altistavia riskitekijöitä, kuten oppimisvaikeuksia, päihdeongelmia ja kiusaamista, ja tarjotaan niihin tukea mahdollisimman varhain. Päiväkodeissa ja oppilaitoksissa on oltava aikaa huomata lapset ja nuoret yksilöinä ja tarvittaessa vähän tuuppia avun äärelle.