Kansalaisaloite tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltämiseksi on eduskunnan käsittelyssä loppusuoralla. Aloitteesta vastaava lakivaliokunta kuuli käsittelyn aikana useita eri asiantuntijatahoja, jotka avasivat silpomista ilmiönä ja lainsäädännöllisenä kysymyksenä. Päätimme kuulemisten pohjalta, että sukuelinten silpominen täytyy säätää rangaistavaksi nykytilaa selkeämmin.

Tyttöjen sukuelinten silpominen on väkivaltainen ja törkeä toimenpide, joka loukkaa perustavanlaatuista oikeutta omaan kehoon ja koskemattomuuteen. Erityisen raa’an teosta tekee se, että silvottaviksi joutuvat ovat usein alaikäisiä tyttöjä. Silpominen on jo nyt kielletty rikoslaissa, sillä se rinnastetaan pahoinpitelyyn tai törkeään pahoinpitelyyn. Myös silpomisen suunnittelusta voidaan tuomita.

Silpominen on herkkä ja monia henkilökohtaisesti koskettava asia, josta puhuminen ei ole helppoa. Aloitteen tekijät ja kannattajat ovat aloittaneet Suomessa tärkeän keskustelun, jossa silpomisilmiö on tuotu todella päivänvaloon. Kiitokset aloitteessa aktiivisesti toimineille!

Jokainen on varmasti samaa mieltä siitä, että silpomisen vastaista työtä tulee jatkaa aktiivisesti. Suomessa silpomisriskissä eri arvioiden mukaan saattaa olla satoja tyttöjä. Vihreiden mielestä yhteiskunnassa tarvitaan laajoja toimia silpomista vastaan.

Keinoja sukuelinten silpomisen vastaiseen työhön:

1. Lainsää­däntö kieltää silpomisen yksiselit­tei­sesti ja nykyistä selkeämmin

Silpomisen kieltäminen lainsäädännössä selkeämmin vaikuttaa asenteisiin. Silpominen on pahoinpitelyrikos, joka vaatii etukäteissuunnittelua ja muita erityisjärjestelyjä – se poikkeaa siis selkeästi tavanomaisista pahoinpitelyrikoksista. Onkin selvitettävä, miten silpominen voitaisiin tunnistaa ilmiönä ja toimenpiteenä vieläkin tarkemmin rikoslain pykälissä. Valiokunnan päätöksen mukaisesti valtioneuvoston täytyy ryhtyä toimenpiteisiin, joilla sukuelinten silpominen säädetään rikoslaissa rangaistavaksi nykyistä selkeämmin. Laki ei yksistään estä silpomista, mutta sillä on oleellinen vaikutus siihen, miten ilmiöön suhtaudutaan.

2. Tukea silpomisen vastaista työtä tekeville järjestöille

Lukuisat järjestöt tekevät tärkeää työtä tiedottamalla ja valistamalla tyttöjen ympärileikkauksesta ilmiönä ja toimenpiteenä. Silpominen on vahvasti kulttuurisidonnainen ilmiö, joten puheeksi ottamisessa tulee hyödyntää koulutettuja kulttuuritulkkeja, jotka ymmärtävät molempien osapuolten kulttuurin ja asian sensitiivisyyden. Myös hallitusohjelmassa on luvattu turvata riittävät resurssit silpomisen vastaiseen työhön, jota erityisesti maahanmuuttajayhteisöissä toimivat järjestöt tekevät.

3. Silpomisen vastaisen toimintaoh­jelman jalkaut­ta­mi­seen riittävät resurssit

Sosiaali- ja terveysministeriön silpomisen vastainen toimintaohjelma linjaa valtakunnallisesti, miten silpomista ehkäistään ja miten ilmiöön reagoidaan terveystarkastuksissa, gynekologikäynneillä ja lastensuojelussa. Toimintaohjelman jalkauttamiseksi jokaisessa kunnassa tarvitaan resursseja, että tieto ja osaaminen aiheesta leviävät.

Terveydenhuollon ammattilaisia täytyy kouluttaa siihen, että silpomisesta on riittävästi osaamista ja puheeksiottaminen olisi luonteva asia sekä työntekijälle että asiakkaalle. Lisäksi silpomisilmiön laajuutta täytyy edelleen seurata kouluterveyskyselyssä ja muissa terveysraporteissa.

4. Seksuaa­li­ter­veys on merkittävä osa terveyden­huoltoa

Silpominen on äärimmäisen intiimi ja raaka toimenpide, jolla voi olla elinikäisiä vaikutuksia seksuaalisuuteen. Sitä ei voi perustella uskonnollisilla, kulttuurisilla tai historiallisilla syillä. Silpominen on yksi niistä toimista, joiden tavoitteena on tukahduttaa naisen itsemääräämisoikeus ja seksuaalisuus – tällaiselle toiminnalle on oltava nollatoleranssi.

Seksuaaliterveys eli oikeus huolehtia omasta seksuaalisesta hyvinvoinnista on tärkeä osa yleistä terveydenhuoltoa. Silpomisen läpikäynneille naisille tulee tarjota matalalla kynnyksellä mahdollisuutta korjaaviin leikkauksiin sekä henkistä apua kokemuksen läpikäymiseen.

5. Ei unohdeta poikia

Vaikka poikien ympärileikkauksessa on kyse eri toimenpiteestä, kuuluu kehollinen itsemääräämisoikeus jokaiselle sukupuolesta riippumatta. Valiokunnan mietinnön mukaisesti poikien ympärileikkaukseen liittyvää lainsäädäntöä täytyy tarkastella ja arvioida suhteessa lääketieteen hoitokäytäntöihin. Erityisen tärkeää on, että poikien kohdalla seurataan uusinta tutkittua tietoa siitä, millaisia vaikutuksia ympärileikkauksella on kasvuun, kehitykseen ja seksuaaliterveyteen. Oikeus päättää oman kehon koskemattomuudesta kuuluu myös pojille.