Oikeus vapaaseen ja turvalliseen raskaudenkeskeytykseen on tärkeä osa kehollista itsemääräämisoikeutta.
Eduskunta keskusteli Oma Tahto 2020 -kansalaisaloitteesta, jonka tavoitteena on tuoda Suomen vanhentunut aborttilainsäädäntö nykypäivään. Nykyinen laki on sekä sisällöltään että kieleltään vanhentunut. Se on myös Euroopan mittakaavassa poikkeuksellisen tiukka.
Puoli vuosisataa vanhassa laissa on kaksi keskeistä ongelmaa: Raskaana oleva joutuu esittämään perusteluita saadakseen luvan raskaudenkeskeytykseen. Lisäksi edellytetään kahden lääkärin lausuntoa.
Vaikka perusteluiden vaatiminen ei lopulta muodostaisi estettä raskaudenkeskeytykselle, se antaa mahdollisuuden kyseenalaistaa ja arvostella raskaana olevan henkilön motiiveja. Tämä voi olla inhimillisesti erittäin kuormittavaa. Valtaosa terveydenhuollon henkilökunnasta osaa tietenkin toimia hienotunteisesti, mutta poikkeuksiakin on. Lisäksi rakenne itsessään on ongelmallinen ja heijastelee yhteiskunnassa vanhentuneita asenteita. Syyt raskaudenkeskeytykseen eivät kuulu ulkopuolisille.
Vaatimus kahden lääkärin lausunnosta on peräisin ajalta, jolloin raskaudenkeskeytykset tehtiin kirurgisina operaatioina. Sille ei ole lääketieteellisiä perusteita tänä päivänä. Pahimmillaan se kuitenkin hidastaa prosessia ja pitkittää ei-toivottua raskautta.
Aloitteen hyväksyminen ja näiden epäkohtien korjaaminen ei tarkoita sitä, että raskaudenkeskeytyksestä tulisi läpihuutojuttu tai että sitä harkitsevat jäisivät ilman ammattitaitoista tukea, neuvontaa ja tietoa päätöksensä tueksi.
Eduskunnan keskustelussa aloite sai laajasti tukea yli puoluerajojen, joten sillä on aidosti hyvä mahdollisuus edetä. Vastustajiakin toki löytyi. Osassa puheenvuoroista jopa kyseenalaistettiin nykyistäkin aborttioikeutta.
Abortin vaikeuttaminen ei ole humaani saati toimiva keino vähentää ei-toivottuja raskauksia ja abortteja. Tätä tukevat lukemattomat esimerkit maailmalta ja Suomesta. Sen sijaan vaikuttavia keinoja ovat esimerkiksi onnistunut sosiaalipolitiikka, maksuton ehkäisy ja laadukas seksuaalikasvatus.
Keskustelu aborttilainsäädännöstä voi herättää monenlaisia tunteita. Aihe voi olla ihmisille henkilökohtainen, joskus kipeäkin, monista eri syistä. Se oikeastaan vain alleviivaa sitä, että nämä päätökset eivät kuulu kenellekään muulle kuin henkilölle itselleen.
Toivon, että keskustelu aloitteesta pysyy asiallisena. Yksikään raskaudenkeskeytyksen läpikäynyt tai sitä harkitseva ei kaipaa syyllistämistä tai leimaamista – sellaiseen ei ole mitään aihetta eikä kenelläkään ole oikeutta sellaista näiden ihmisten niskaan kaataa.