Eduskunta äänestää pian EU:n elpymispaketista. Toivon koko sydämestäni, että paketti saa eduskunnalta riittävän tuen.

Paketin tarkoitus on auttaa Eurooppaa toipumaan koronakriisistä ja samalla vauhdittaa yhteiskunnan uudistamista hiilineutraaliksi ja digitaaliseksi. Se tarkoittaa Suomessakin miljardiluokan ilmastotoimia, panostuksia tutkimukseen ja osaamiseen ja ihmisten kannattelua muuttuvassa maailmassa.

Suomessa EU-keskustelu pyörii aivan liikaa nettomaksujen ja mahdollisten mainehaittojen ympärillä. Mistä rahat tulevat ja miten ne jaetaan – nämä ovat toki olennaisia kysymyksiä, jotta paketista saadaan irti mahdollisimman painavia vaikutuksia. Ja selvää on, että jos Suomi nyt kaataisi paketin ja sen myötä myös EU:n seitsenvuotisen budjetin, olisi meillä edessä iso ja kenties mahdoton urakka luottamuksen ja uskottavuutemme palauttamiseksi EU-pöydissä. Nämä ovat tärkeitä, mutta eivät ainoita kysymyksiä.

Kyse on myös tästä: Millainen olisi se EU, joka ei kykenisi toimimaan yhdessä keskellä poikkeuksellista kriisiä? Joka ei ehkä edes yrittäisi? Mikä olisi sellaisen EU:n asema maailman suurvaltojen joukossa? Millainen olisi se maailma, jossa EU heittäisi pyyhkeen kehään ja antaisi Yhdysvaltojen ja Kiinan kirjoittaa pelin säännöt keskenään?

Jostain syystä moni arkailee kannattaa ääneen EU:n tiivistä yhteistyötä. Minä kannatan! Vahva EU on ehdottomasti Suomen ja suomalaisten etu, mutta se on tärkeää myös maailman ja ihmiskunnan isojen kysymysten kannalta. Rajat ylittäviin ongelmiin tarvitaan rajat ylittäviä ratkaisuja. Ja tässä muuttuvassa maailmassa yhä useammat ongelmat ylittävät kansallisvaltioiden rajoja.

Minulle EU on muutakin kuin löyhä valtioiden unioni. Se on solidaarinen arvoyhteisö, historiallisen onnistunut rauhanprojekti ja kokoaan suurempi vaikuttaja. Toivon, että oppisimme Suomessa ottamaan kunniaa ja omistajuutta siitä, mitä EU ja muut EU-maat tekevät. Kun EU onnistuu, me onnistumme.