Tapasin maanantaina nuoren, joka oli ennakkoäänestyspisteelle päästyään päättänyt jättää sittenkin äänestämättä. Kokemus siitä, ettei tiedä tarpeeksi ja että politiikka ei kosketa, on noussut esiin myös aiemmissa keskusteluissa nuorten kanssa. Kyse ei ole pihalla maailman menosta olevista tai välinpitämättömistä tyypeistä, vaan ihmisistä, joilta löytyy skarppeja mielipiteitä vaikka mihin.

No, juttelimme pitkät pätkät muun muassa demokratiasta, politiikan kielestä, perustulosta, ympäristöstä, yrittäjyydestä, koulutuksesta ja asunnottomuudesta. Keskustelun päätteeksi vaaliesite sujahti taskuun, mutta on vaikea sanoa, saako keskustelu lopulta palaamaan äänestyspisteelle. Toivon niin.

Olen vieraillut kampanjan aikana muutamissa kouluissa ja oppilaitoksissa. Monessa paikassa olemme yhdessä pohtineet, mikä politiikassa mättää ja miksei se kiinnosta. Muutamia selkeitä ongelmia ja konsteja on löytynyt:

• Politiikan kieli on luotaantyöntävää ja vaikeaselkoista. Voisiko asioista puhua ihan tavallisilla sanoilla ja suoraan?
• Politiikka ei näy arjessa ja puolueet vaikuttavat etäältä kaikki samalta. Voisimmeko lisätä päätöksenteon avoimuutta? Voisimmeko vapautua 70-luvun ylipolitisoitumisen traumoista ja antaa politiikan piipahtaa kouluilla silloin tällöin näyttäytymässä? Voisivatko puolueet kutsua ihmisiä mukaan toimintaansa myös vaalien välillä?
• “Ei koske mua, sedät siellä koheltaa.” Kyllä muuten koskee, ja niin koheltavat jatkossakin, jos nuoria ei äänestetä johtamaan tätä maata.

Nykyisen eduskunnan keski-ikä on 52 vuotta. Kansanedustajien joukossa on yksi alle kolmekymppinen. Hannu Oskala avaa blogissaan terävästi, miksi erityisesti nuorten olisi syytä etsiytyä vaaliuurnan äärelle. Mitä veikkaatte: onnistuuko noiden edellä listattujen uudistusten toteuttaminen samoilta jampoilta, jotka ovat pyörittäneet tätä maata jo vuosikymmeniä?

Pitkä kokemus tarvitsee vastapainokseen tuoretta kokemusta ja uudistusmieltä. Konkarit tarvitsevat rinnalleen meitä pelottomia, sanavalmiita ja aloitteellisia nuoria, jotka olemme osoittaneet pätevyytemme ja halumme tarttua hankalampiinkin haasteisiin.

Totesin jo alkuvuodesta Hesarissa, että päätöksentekoon tarvitaan monipuolisesti erilaisia näkökulmia ja että kaikenikäisillä on vastuu yhteiskunnasta. Samaa olen muutamaan otteeseen saanut toistella, kun ihmiset ovat antaneet palautetta allekirjoittaneen ja Jarno Lappalaisen jossain määrin raflaavasta bussipysäkkimainoksesta.

Mainoksen tarkoitus ei tietenkään ole loukata eikä kehottaa henkilökohtaisessa elämässä ratkaisuihin, jotka voivat jotakuta toista loukata. Viestimme on puhtaasti poliittinen. Emme toisaalta myöskään väitä, että ikä olisi ainoa ratkaiseva tekijä tai että vanhemmat ihmiset olisivat päättäjinä kelvottomia.

Tosiasia on kuitenkin se, että eduskuntaan valitaan näissäkin vaaleissa 200 kansanedustajaa. Jotta eduskunnassa kuuluu myös nuoren sukupolven ääni, on osa vanhemman sukupolven kansanedustajista vaihdettava nuorempiin.

Jos olet samaa mieltä, äänestä nuorta ehdokasta.