Kansalaisten tuki Nato-jäsenyydelle vahvistui uusimmassa kyselyssä entisestään. Putinin oikeudeton hyökkäys ja raakalaismainen toiminta Ukrainassa ravistelevat paitsi eurooppalaista turvallisuusjärjestystä, myös suomalaisten mieliä.

Olen pohtinut omaa kantaani perusteellisesti viime viikkoina. Aiemmin varsin varauksellinen suhtautumiseni Nato-jäsenyyttä kohtaan on muuttunut. Vaikea nähdä, että tarjolla olisi parempiakaan vaihtoehtoja.

Eduskunnassa alkavaan parlamentaariseen eli kaikkien puolueiden yhteiseen prosessiin lähden toki silti avoimin mielin. Tuo prosessi ei typisty Nato-kysymykseen, vaan mukana on muukin analyysi perustavanlaatuisesti muuttuneesta turvallisuustilanteesta. Nato-harkinta kuitenkin eittämättä tärkeä osa työtä. On hyvä, että samaan aikaan myös puolueiden sisällä käydään vilkasta keskustelua.

Paljon puhutaan ajoituksesta. Se ei ole yhdentekevä seikka. Huolellinen, sitouttava, demokraattinen päätöksenteko ja mahdollisen hakemisen oikea ajoitus ovat sovitettavissa yhteen. Tähänkin liittyen on hyvä, että Suomi pitää jatkuvasti ja tiiviisti yhteyttä Nato-maihin.

Osa Twitter-kansasta ja poliitikoistakin janoaa julistuksia ja nopeaa toimintaa. Ymmärrettävää, mutta nyt ei kannata vetää hätähousuja jalkaan. Tietääkseni kenelläkään ei ole aikomusta lykätä tai viivyttää Suomen turvallisuuden kannalta tarvittavien johtopäätösten tekemistä.

Laadukas ja monipuolinen analyysi on hyväksi päätöksenteolle. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että poliitikkojen kriittisiin tai jopa neutraaleihin Nato-pohdintoihin vastataan dialogin sijaan täyslaidallisella irvailua. Se on aika myrkyllinen asetelma asiassa kuin asiassa.