Teksti on julkaistu Espoon Vihreiden blogissa.

Vuoden ensimmäisessä valtuuston kokouksessa vaihtui valta. Valtuuston puheenjohtajistoon valittiin kolme voimanaista: Maria Guzenina(sdp), Sirpa Hertell (vihr) ja Marika Niemi (kok). Lisäksi vihreiden Johanna Karimäki valittiin uudeksi jäseneksi Kilpailukyky, innovatiivisuus ja yrittäjyys -kehitysohjelman ohjausryhmään.

Isona asiana listalla oli Espoon lausunto sote- ja maakuntauudistukseen. Lausuntoa työstettiin poikkeuksellisen avoimella ja osallistavalla tavalla, ja kaupunginhallituksen esitys olikin sen myötä yksimielinen. Me vihreät teimme kovan työn jo kaupunginhallitusvaiheessa, joten vihreä kädenjälki näkyy lausunnossa vahvasti. Meille oli tärkeää korostaa sosiaalipalveluiden roolia, rakentaa fiksut ja demokraattiset päätöksentekorakenteet, turvata ihmisten yhdenvertainen kohtelu ja palveluiden saavutettavuus sekä huolehtia pääkaupunkiseudun ja Helsingin seudun vahvasta yhteistyöstä.

Valtuustoryhmän puheenjohtaja Inka Hopsu (vihr) korosti sosiaalipalveluiden roolia ja huolellisen valmistelun tarvetta: ”Uudistuksen valmistelussa sosiaalipalveluita on huomioitu liian vähän. Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon integraatio on käytössä monessa maassa, mutta vastaavanlaista sosiaalipalveluiden ja terveydenhoidon integraatiota ei liene ole muualla. Jo tämä olisi riittävä syy tehdä erityisen huolellista valmistelua sosiaalipalveluiden suhteen.”

Johanna Karimäki (vihr) muistutti puheenvuorossaan, että uudistuksessa ei voida unohtaa heikoimmassa asemassa olevia ja että palveluiden saavutettavuudesta ja ihmisten yhdenvertaisuudesta on pidettävä huolta etenkin, jos ja kun valinnanvapaus lisääntyy.

Tiina Elo (vihr) puhui paremman kaupunkipolitiikan ja kaupunkien yhteistyön puolesta: ”Suuri huoli uudistuksissa on kaupunkipolitiikan puuttuminen. Uudistuksilla on lähdetty ratkomaan pienten kuntien kantokyvyn ongelmia. Kääntöpuoli on, että kaupunkiseuduilla palvelujen järjestäminen ja niistä päättäminen uhkaa karata kauas asukkaista.”

Espoon turvallisuusohjelma oli toinen listan iso asia. Meidän ryhmämme oli varsin tyytyväinen ohjelmaan, mutta yhdessä sovitusti ohjelma palautettiin uuteen valmisteluun keskusteluitta. Ehkä saamme nyt entistä paremman ohjelman.

Illan pitkä keskustelu käytiin pysäköinnistä – eikä ollut eka kerta. Vihreiden puheenvuoroissa yritettiin purkaa vastakkainasettelua. Joukkoliikenteen, pyöräilyn ja kävelyn edistäminen ei ole autoilijoilta pois! Me haluamme rakentaa kaupunkia paitsi nykyisille autoilijoille, myös jalankulkijoille, pyöräilijöille, joukkoliikenteen käyttäjille ja tuleville sukupolville.

Risto Nevanlinna (vihr) avasi rakentavasti ja lukujen avulla aluepysäköintijärjestelmän purkamisen ongelmia. Muitakin ratkaisuja on: ”Alueellisessa pysäköintikiellossa on aivan varmasti parannettavaa. Turhia sakkoja ja harmitusta voitaisiin välttää asettamalla kiellosta kertovat liikennemerkit näkyvämmin ja useampaan paikkaan. Lienee myös mahdollista toteuttaa digitaalinen sovellus, joka kertoo, missä kaikkialla kielto on voimassa. Katujen leventäminen on kallista eikä se tee kaupungista viihtyisämpää.”

Henna Partanen (vihr) kumosi joidenkin valtuutettujen esittämät virheelliset väitteet siitä, että kävelijöitä ja pyöräilijöitä olisi Espoossa vain ”muutama hassu”. Lisäksi Partanen korosti taloudellisia realiteetteja: ”Mihin palveluihin haluamme laittaa kaupungin rahoja? Samaan aikaan opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnassa on ehdotettu subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta luopumista ja sosiaali- ja terveyslautakunnassa on väläytelty terveyskeskusmaksujen huimia korotuksia. Itselleni nämä palvelut, jotka tukevat heikoimmassa asemassa olevia kuntalaisia, ovat tärkeämpiä kuin ilmaiset pysäköintipalvelut ja autoilijoiden ja rakennusliikkeiden tukeminen kadunvarsipysäköinnillä.”

Mari Nevalaisen (vihr) säväyttävä puheenvuoro keräsi kehuja yli puoluerajojen. ”Ihanko oikeasti 35 valtuutettua on sitä mieltä, että autoja tarvitaan elävöittämään Espoon katukuvaa? Ihanko oikeasti 35 valtuutettua on sitä mieltä, että Espoon vetovoima perustuu parkkipaikkoihin eikä esimerkiksi palveluihin, luontoon ja koulutukseen?”