Venäjän sotilaallinen painostus ja sotatoimet Ukrainan maaperällä ovat täysin tuomittavia. Eduskunnan ulko- ja turvallisuuspoliittisessa keskustelussa eduskuntaryhmien viesti oli yhtenäinen: Suomi on Ukrainan tukena.
Ukrainan alueellisen koskemattomuuden loukkaaminen alkoi jo vuosia sitten Krimillä ja viime viikkoina, viime päivinä on siirrytty entistä räikeämpiin mittasuhteisiin. Venäjän viime vuosien toiminnasta tulee mieleen lapsuuden pihapeli Peili. Leikissä voittava strategia oli edetä pieni hiirenaskel kerrallaan. Yksittäiset liikkeet olivat näennäisen pieniä, mutta yhdessä niistä muodostui aikamoinen harppaus.
No, nyt ei ole kyse peleistä ja leikeistä, vaan vakavista kansainvälisen oikeuden rikkomuksista ja tulenarasta tilanteesta Euroopan pihapiirissä. Meidän ei tule kääntää selkäämme pienillekään askelille (saati sitten suurille), joilla itsenäisen valtion itsemääräämisoikeutta nakerretaan pala kerrallaan.
Voimakkaita vastatoimia tarvitaan, vaikka niiden vaikutukset tuntuvat varmasti omissakin nahoissamme. Euroopan Unionilta on onneksi löytynyt päättäväisyyttä, yhtenäisyyttä, kestävyyttä ja solidaarisuutta – ja niitä kaikkia tarvitaan jatkossakin. Tällaisissa tilanteissa kirkastuu entisestään, että toimintakykyinen ja vahva EU on ilman muuta Suomen etu.
Toimikoon tämä herätyskellona myös täällä Suomessa. Fennovoima-Rosatomin ydinvoimalahankkeen geopoliittiset riskit olivat hyvin tiedossa jo silloin, kun hankkeen periaateluvasta päätettiin Krimin valtauksen jälkeen. Tuolloin moni muu puolue vastasi Vihreiden varoitteluun vähättelyllä ja jopa syytöksillä russofobiasta. Lopulta kävelimme tämän hankkeen takia ulos Stubbin hallituksesta.
Nykytilanteessa on ilmeistä, että Fennovoima-Rosatomin riskit ovat täyttä totta ja hankkeesta tarvitaan kattava turvallisuusarvio. Tyypillisesti poliittinen arvio ydinvoimahankkeista tehdään periaatelupapäätösten yhteydessä, mutta nyt taitaa olla edessä uudenlainen kokonaisharkinnan paikka. Putinin hallintoon ja Venäjän ydinasetuotantoon kiinnittyneen yhtiön paikka ei ole Suomen energiatuotannon avainpaikalla. Meidän tulee vähentää energiariippuvuuttamme Venäjästä – ei kasvattaa sitä.
Kaiken keskellä on selvää, että vakauden ja rauhan etsimisestä ei tule luopua. On surkeaa, että Putinin Venäjä päätti heittää Minskin sopimukset romukoppaan. Juuri nyt on vaikea nähdä, mistä reitti uudelle diplomaattiselle raiteelle voisi avautua. Ukrainalaisten ja venäläisten ihmisten – ja ihan meidän kaikkien – tähden toivon, että sellainen reitti vielä löytyy.