Helsingin Sanomat kävi läpi Vihreiden puheenjohtajaehdokkaiden talouspoliittisia linjoja ja vaalikonevastauksia. Oma paikkani poliittisella nelikentällä oli vanha tuttu: keskiviivan kieppeillä ja tukevasti viher-arvoliberaalilla laidalla. Yksi tavoitteeni puheenjohtajana on kirkastaa puolueen talouspoliittista linjaa.

Sillä kirkastamista se kyllä vaatii. Vihreiden on lunastettava paikkansa uudistavan ja inhimillisen talouspolitiikan tekijöinä. Vihreälle talouspolitiikalle on huutava tarve tässä ympäristökriisien, vihreän siirtymän, väestön ikääntymisen ja teknologisten murrosten ajassa.

Hallituksessa talouslinjamme jäi näkymättömäksi. Kriisiajat vaativat poikkeuksellisia panostuksia, mutta kriisien varjolla rahaa jaettiin myös liian hölläkätisesti. Tätä linjaa Vihreiden olisi pitänyt kritisoida voimakkaammin.

Hallituskauden jäljiltä oman linjan terävöittäminen vaatii Vihreiltä erottautumista vasemmistopuolueista. Sen ei kuitenkaan pidä tarkoittaa heiluriliikettä oikealle laidalle.

Vihreän talouspolitiikan päämääränä on kohentaa ympäristön tilaa ja ihmisten hyvinvointia. Kestävä talous ei polta loppuun ihmisiä eikä planeettaa.

Puolustamme vahvaa hyvinvointivaltiota, mutta emme usko, että valtio yksin ratkaisee aikamme suuria kysymyksiä. Näemme laadukkaan koulutuksen ja yhteiskunnan turvaverkot edellytyksenä tasa-arvon ja yksilönvapauksien toteutumiselle. Haluamme vähentää köyhyyttä ja purkaa kannustinloukkuja. Edistämme reilua kilpailua ja toimivia markkinoita, joilla kaiken kokoiset yritykset voivat menestyä.

Vihreä talouspolitiikka on uudistavaa. Emme roiku vanhentuneissa rakenteissa, kuten tehottomissa yritystuissa tai kahlitsevassa sosiaaliturvassa, vaan haluamme huolehtia, että taloutemme on iskunkestävä ja inhimillinen. Haluamme saada julkisen talouden tasapainoon, mutta teemme sen keinoilla, joiden hintalappu huomenna ei ole suurempi kuin tänään saatu säästö.

Vihreää talouspolitiikkaa vahvimmin määrittävä tekijä on ympäristö. Tavoitteenamme on tuoda talous yhden planeetan rajoihin, lopettaa luonnonvarojen ylikulutus ja asettaa ympäristön tärvelemiselle asianmukainen hintalappu. Vastaukset tähän eivät löydy oikeistolaisesta tai vasemmistolaisesta talouspolitiikasta, jotka ovat syntyneet ratkomaan muita ongelmia. Meidän vihreiden on tehtävä ympäristönäkökulmista talouspolitiikan valtavirtaa.

Ekologinen kestävyys on taloudellisen kestävyyden elinehto — ja mahdollisuus. Esimerkiksi vihreä siirtymä luo puitteet miljardi-investointeihin ja uusien työpaikkojen syntyyn. Aurinkopuisto Pöytyällä, vaatejätteestä tekstiilikuitua valmistava tehdas Kemissä, hiilinegatiivisen betonin tuotanto Hollolassa ovat vain muutama esimerkki lukemattomista tekeillä olevista investoinneista.

Ympäristön rajojen kunnioittaminen on lähes aina herättänyt aluksi vastarintaa, mutta johtanut lopulta innovaatioihin. Tätä kehitystä tulee entisestään ruokkia sekä markkinaehtoisilla mekanismeilla että fiksusti kohdennetulla TKI-rahoituksella, työvoimapulan ratkomista unohtamatta.

Sijoittuminen keinotekoisella janalla ei voi ohjata politiikan valintoja. Mielikuvia ei kuitenkaan pidä vähätellä. Oma linja on kirkastettava puheissa ja teoissa. Se vaatii vihreiltä aktiivista otetta julkisessa keskustelussa ja omia avauksia esimerkiksi työllisyyden vahvistamisesta, yrittäjyydestä, verotuksesta, teknologisesta murroksesta, hyvinvointivaltion tulevaisuudesta, luovien alojen kasvusta ja talousjärjestelmän uudistamisesta.

Taloudellinen näkökulma on tuotava osaksi eri teemoista käytävää poliittista keskustelua myös puolueen sisällä. Talous kun asettaa tosielämässä lähes aina reunaehdot sille, mitä politiikassa voidaan tehdä.

Kokosin tähän kirjoitukseen omasta mielestäni tärkeitä vihreän talouspolitiikan teesejä ja näkökulmia. Jäikö jotain puuttumaan?