En muista, mitä riita koski tai mistä se alkoi, mutta sen muistan, miten se päättyi. Taisin olla alakouluikäinen ja näkemyksissäni juuri niin vankkumaton, kuin vain kuvitella saattaa. Olin ehkä jäämässä alakynteen kiistassa, kunnes iskin pöytään tehokkaimman argumentin, jonka lapsi voi isälleen esittää: vetosin lapsen oikeuksien sopimukseen. Ainakin oma muistikuvani on se, että riidan voittaja oli selvä.
“Lapsen oikeudet kuuluvat jokaiselle lapselle. Lasta ei saa syrjiä hänen tai hänen vanhempiensa ulkonäön, alkuperän, mielipiteiden tai muiden ominaisuuksien vuoksi.“
Näin sanoo lasten oikeuksien sopimus, laajin maailmanlaajuisesti hyväksytty ihmisoikeussopimus. On valtavan hienoa ja merkityksellistä, että niin moni maa haluaa turvata nimenomaisesti lasten oikeudet.
Lapset ovat kaikista haavoittuvimmassa asemassa olevia ihmisiä. He ovat yhtäältä herkkiä ja uteliaita, toisaalta vikkeliä ja viisaita – rakkaita. He haluavat kiipeillä ja kontata, oppia uusia taitoja ja kokeilla kaikenlaista, mihin meillä aikuisilla ei enää ole pokkaa. Lapsuus on ainutlaatuinen elämänvaihe. Juuri siksi meidän on tehtävä kaikkemme, että jokainen lapsi voisi kasvaa omaksi itsekseen lempeässä, turvallisessa ja kannustavassa ympäristössä.
Laajastikaan solmittu yhteinen sopimus ei yksin takaa turvallista lapsuutta. Lapsen oikeuksien toteutuminen vaatii aikuisilta viisaita, vastuullisia päätöksiä joka ikinen päivä. Niitä päätöksiä tarvitaan sekä arjen kuralätäköissä ja spagettikulhoissa että vallan kammareissa ja julkisessa keskustelussa. Lasten näkökulma tulisi huomioida kaikessa tekemisessä.
Harva asia tuntuu politiikassa niin tärkeältä, kuin rakentaa lapsille hyvää arkea ja tasa-arvoista pohjaa ponnistaa elämään. Siispä kokosin viiden kohdan tehtävälistan meille lasten oikeuksien puolustajille:
- Turvataan jokaisen lapsen oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ja koulutukseen. Varmistetaan, että jokainen lapsi saa koulusta valmiudet uuden oppimiseen, yhdessä tekemiseen, muiden auttamiseen, itsensä tuntemiseen ja unelmiensa toteuttamiseen. Tehdään päiväkodeista ja kouluista turvallisia yhteisöjä, joissa jokaisella on vapaus olla oma itsensä ilman pelkoa syrjinnästä tai häirinnästä.
2. Torjutaan lapsiperheköyhyyttä kaikin keinoin. Nostetaan perusturvan tasoa, järjestetään puistoruokailua, tehdään toisen asteen koulutuksesta maksutonta ja tarjotaan jokaiselle lapselle maksuton harrastus.
3. Pidetään parempaa huolta perheistä, sillä vanhempien pahoinvointi heijastuu myös lapsiin. Helpotetaan lasten terapiapalveluiden, nuorten mielenterveyspalveluiden sekä aikuisten päihde- ja mielenterveyspalveluiden saatavuutta. Huolehditaan, että koronasta huolimatta neuvolakäynnit ja perhevalmennukset toteutuvat tavalla tai toisella ja että kouluterveydenhoitajan luo pääsee. Tarjotaan perheille tukea mieluummin liian helposti, kuin liian myöhään.
4. Kasvatetaan pakolaiskiintiötä ja nostetaan kehitysyhteistyön rahoitusta. Köyhimmissä maissa ja vaikeimmissa oloissa kärsivät eniten juuri lapset. Puolustetaan tinkimättömästi aivan jokaisen lapsen oikeuksia riippumatta siitä, missä hän on syntynyt.
5. Arvioidaan kaikissa päätöksissä vaikutukset lapsiin ja korjataan kurssia, jos päätös ei ole lasten edun mukainen.
Hyvää lapsen oikeuksien päivää, muksut ympäri maailmaa!