Valtio ja metropolialueen 14 kuntaa ovat sopineet MAL-asioista eli maankäytön, asumisen ja liikenteen teemoista Helsingin seudulla. Suuriin liikennehankkeisiin, kuten Länsimetron jatkoon, halutaan valtion puolelta aivan perustellusti sitoa muitakin tavoitteita, tässä tapauksessa asuntotuotantoa. Hölmöähän se olisi, jos kallis juna ajaisi tyhjillään.

Tämä on oikea suunta, sillä seudun asuntotilanne on huolestuttava. Asuntoja tarvitaan lisää. Aiemmin asiasta on sovittu niin sanotulla aiesopimuksella. Se ei ole ollut sitova, mutta Espoo on viime vuosina täyttänyt tavoitteet sovitulla tavalla. Käytännössä kuitenkin moni kunta on lipsunut sovituista asuntomääristä, eikä varsinaisia sanktioita ole ollut.

Nyt aie-etuliite jää historiaan, ja asuntotuotanto sidotaan valtion maksamiin avustuksiin.

Käytännössä nyt sovittiin 25 % lisäyksistä aiempiin tavoitteisiin. Espoon kohdalla tämä tarkoittaa 250 000 kerrosneliömetrin sijaan 312 500 kerrosneliömetrin kaavoittamista. Jos tavoitteisiin ei päästä, voi valtion avustuksen määrä tippua.

Kuntatasolla keskusteluun ilmaantuu usein tässä kohden jännä vire ja uhma. Kaavat on sitten saatava. Yhtään viivästystä ei saa tulla. Valtuuston pitää vain päättää, nopeasti.

MAL-sopimus ei saa muuttua kiristysruuviksi, jonka takia yhtäkään kaavaa tai kaavavalmistelua ei saa enää kyseenalaistaa. Kaavoitusprosessia voidaan ja kannattaakin nopeuttaa, kunhan se ei tapahdu valmistelun laadun kustannuksella. Usein esimerkiksi perusteellinen yhteistyö lähialueen asukkaiden ja ympäristöviranomaisten kanssa valmisteluvaiheessa sujuvoittaa kaavan hyväksymistä.

Kannatan lämpimästi asuntojen kaavoittamista. Etenkin metron varteen kannattaa kaavoittaa tiiviisti ja monipuolisesti, myös ja ehkä etenkin niitä kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Pientalovaltaiset vyöhykkeet sopivat tiiviiden ja viihtyisien keskustojen ympärille. Sen sijaan toivon, että pitkin poikin, kauas palveluista ja joukkoliikenneyhteyksistä ripoteltuja kaavoja emme juurikaan näkisi.