Päätämme tänään valtuuston ylimääräisessä kokouksessa Länsimetron jatkon (Matinkylä-Kivenlahti) rahoituksesta, käytännössä siis 560 miljoonan euron omavelkaisen takauksen myöntämisestä jatkopätkän rakentamista varten otettaville lainoille ja lainojen suojaamisessa käytettäville johdannaisille. En ollut tyytyväinen valtuutetuille toimitetun taustamateriaalin kattavuuteen, joten pyysin päätöksenteon tueksi lisätietoa riskienhallinnasta sekä kustannusvaikutuksista pitkällä aikavälillä.
Pyyntöön on suhtauduttu kaupungin virkamieskunnassa positiivisesti. Laskelmia ja taustoituksia on olemassa, mutta ilman vihreän valtuustoryhmän nimissä lähetettyä pyyntöä niitä ei olisi valmisteltu päättäjien käyttöön.
Valtuutettujen tehtävänä ei ole laatia riskianalyysiä tai edes kumileimata sitä. Riskienhallinta on asiantuntijatyötä, jota varten kaupungilla on osaavaa henkilökuntaa. Valtuutetun vastuulla on kuitenkin olla tietoinen päätöksen vaikutuksista ja tsekata, että päätöksen aukikirjatut perustelut ovat riittäviä ja asiallisia. Ennen tämän illan kokousta olennaista onkin saada vakuus siitä, että kaupungin riskienhallinta on asianmukaisesti käynnissä. Avoimuuden lisäämiseksi olen esittänyt seuraavaa lisäystä päätökseen:
Valtuusto edellyttää, että hankkeen riskienhallinnasta, kustannusten kehittymisestä sekä pitkän aikavälin vaikutuksista kaupungin käyttötalouteen raportoidaan valtuustolle säännöllisesti.
Hankkeeseen liittyy epävarmuustekijöitä: Paljonko metron varteen muuttaa ihmisiä? Miten maan arvo kehittyy? Pysyvätkö kustannukset aisoissa? Miten arvioidaan muun palvelutarpeen (esim. päiväkodit, terveysasemat) kehittyvän eri skenaarioissa? Miten pidetään vaikeassa taloustilanteessa toimivan poikittaisliikenteen ja hyvien liityntäratkaisujen puolta?
Metro on toki kallis kuin mikä, mutta sen mukana rakentuu myös lisää kaupunkia. Espoo arvioi, että seuraavien kymmenien vuosien aikana metroradan varteen muuttaa 70 000 uutta asukasta. Jos kaupungin kasvu jatkuu nykyistä vauhtia ja onnistumme kaavoittamaan laadukasta ja viihtyisää kaupunkia, tuo määrä on mahdollinen. Asukkaiden sijoittumiseen vaikuttavat toisaalta myös koko pääkaupunkiseudun kaupunkirakenteen muutokset sekä muut suuret joukkoliikennehankkeet. Jos asukasmäärä jääkin arviota pienemmäksi, maankäytöstä ja -myynnistä saatavat tulot pienevät. Niiden tietojen valossa, jotka minulla on, päämme pysyy pinnalla siitä huolimatta.
On tärkeää tiedostaa, kuinka paljon tilanne saa muuttua ennen kuin se käy kestämättömäksi. Ilman vaihtoehtoisia skenaarioita ja taustatietoja oletuksista ei olisi mahdollista arvioida, ollaanko päätöstä tekemässä turhankin optimistisen skenaarion perusteella.
Dokumentteja erilaisista skenaarioista ei ollut valmiina saatavilla, joten rakensin päätöksentekoni tueksi oman herkkyysanalyysin. Ideaalitilanteessa minun ei tarvitsisi itse pyöritellä lukuja Excelissä, vaan virkavalmistelu tuottaisi kaikille valtuutetuille ja myös asukkaiden saataville kattavat laskelmat ja taustoitukset. Parempaa ja avoimempaa päätöksentekokulttuuria kohti aion töniä Espoota jatkossakin, askel kerrallaan.