Tai vielä tarkemmin näistä muutamasta tuhannesta ihmisestä, joista nyt on ollut puhetta ja joiden tilanteeseen olisi tarpeen löytää kestäviä, toteuttamiskelpoisia ratkaisuja.

Paperittomuuden taustalla on monia syitä. Kukaan ei varsinaisesti halua olla paperiton. Raskasta elämää yhteiskunnan reunalla päätyvät elämään pääsääntöisesti he, joille muut vaihtoehdot ovat vielä kamalampia.

Paperittomuus ei ole myöskään yhteiskunnan etu. Nämä ihmiset ovat alttiita syrjäytymiselle, rikollisuuden pariin ajautumiselle, hyväksikäytön ja jopa ihmiskaupan uhriksi joutumiselle. Varjoyhteiskunnan syntyä kannattaa ehkäistä.
Yksi syy paperittomien määrän kasvuun löytyy viime vaalikauden päätöksistä, joilla mm. heikennettiin turvapaikanhakijoiden oikeusapua. Näiden päätösten myötä moni hakemus jäi vaille asianmukaista käsittelyä ja moni valitus päätyi käsittelyyn puutteellisena.

Kollegani perussuomalaisista argumentoi näiden oikeusturvaa heikentäneiden päätösten puolesta sillä, että perustuslakivaliokunta ei niitä estänyt. Ja totta vie, perustuslakikaan ei aina estä tekemästä huonoja päätöksiä.
Perustuslakivaliokunta oli kuitenkin päätöksiä kohtaan huomattavan kriittinen. Samoin asiantuntijat. Sittemmin tehdyt selvitykset osoittavat, että kritiikki osui kohdalleen. Järjestelmän luotettavuus kärsi, käsittelyajat pitenivät, valituskierteet lisääntyivät. Oikeusturvan heikentäminen oli paitsi epäoikeudenmukaista, myös tehotonta.

Näitä ongelmia olemme sittemmin korjanneet mm. palauttamalla turvapaikanhakijoiden oikeusavun samalle tasolle muiden ihmisten kanssa. Tämä ei ikävä kyllä auta niitä, jotka eivät alunperinkään saaneet asiaansa perusteellisesti ja luotettavasti käsiteltyä.

Vielä en ole kuullut toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoisia ratkaisuja paperittomien tilanteeseen. “Heidän pitää vain poistua maasta” ei yksinkertaisesti toimi, jos ei ole paikkaa mihin palata tai jos maa ei ota palautettuja vastaan.
Vaihtoehtona paluulle tai palautukselle on esitetty säilöönottoa. Siis sitä, että nämä ihmiset – osa pieniä lapsia – otettaisiin kiinni ja pidettäisiin vankeuden kaltaisissa olosuhteissa ilman tietoa säilöönoton päättymisestä. Kylmäävä ehdotus – ja kaiken lisäksi kallis.

Tilanne on kertakaikkiaan nurinkurinen. Yhtäältä etsimme kuumeisesti kielitaitoisia osaajia ratkomaan työvoimapulaa. Toisaalta täällä olevien koulutettujen ihmisten ei anneta tehdä työtä, vaan heitä työnnetään syrjään ja heidän toivotaan poistuvan maasta.

Tottakai ymmärrän sen periaatteellisen ongelman, joka tässä monia hiertää. Täydellistä ratkaisua ei varmasti ole. Todellisessa maailmassa tehtävien ratkaisujen pitää kuitenkin toimia myös käytännössä. Ja nyt puhutaan muutamasta tuhannesta ihmisestä.

Nämä ihmiset ovat nyt täällä – halusimme tai emme. He ovat todellisia ihmisiä. Täällä syntyneitä. Perheen perustaneita. Ammatin hankkineita. Mielekästä voisi olla pohtia, millä ehdoilla ja edellytyksillä he ja me yhteiskuntana voisimme päästä eteenpäin.

Pidän hyvänä, että sisäministeriö hallituksessa sovitun mukaisesti selvittää, mitä paperittomien tilanteelle voitaisiin tehdä. Aika näyttää, millaisia esityksiä selvitys tuottaa. Ei niitä ennakkoon kannattaisi tyrmätä. Hallitus tekee aikanaan ratkaisut yhdessä.

Keskustelimme asiasta Asian ytimessä -ohjelmassa. Kuva kulissien takaa, kun osallistuin flunssaoireiden takia kotistudiosta käsin. Täältä pääset katsomaan ohjelman jälkikäteen.