Arvon vappukansa! Hyvät vihreät ystävät!

Vappu on juhlista mun ylivoimainen lemppari, joten on ilo päästä viettämään sitä teidän kanssanne. Kevään, työn ja opiskelijoiden juhla. Monellakin tavalla uuden alku.

Ensinnäkin: hyvää kevään juhlaa!

Kevään merkkien tarkkailu on joka vuosi yhtä ihanaa. Silmut kurkistavat jo puissa ja lintubongarit ovat aktivoituneet kosteikkojen äärellä – ja sosiaalisessa mediassa, josta itse heitä vuorostani bongailen.

Itse tunnistan melko rajallisen määrän lintuja, vaikka yksi lapsuuden lempikirjoistani olikin Mauri Kunnaksen Hullunkurinen lintukirja.

Mutta rakastan kuunnella kevättä, lintujen käsittämättömiä konsertteja.

Aikanaan juuri kevät havahdutti ympäristönsuojelun pioneerit siihen, mitä luonnolle ja lajien kirjolle on tapahtumassa. Reilu kuusikymmentä vuotta sitten julkaistiin edelläkävijäteos Äänetön kevät.

Meillä Suomessa vapaaehtoiset luonnonmetsien kartoittajat ovat tehneet korvaamatonta työtä ja löytäneet valtion talousmetsistä jopa 1400 arvokasta luonnonmetsäkohdetta, jotka voivat olla Metsähallituksen hakkuu-uhan alla.

Ajatelkaa, että jo kuusikymmentä vuotta sitten havahduttiin siihen, että keväät ovat hiljaisempia. 

Luonto on meille suomalaisille rakas – riippumatta siitä, tunnistammeko itse kolme vai kolmesataa lintulajia. Ja moni luonnonystävä ja luonnossa kulkija on vuosien varrella huomannut, että luonto on muuttunut, jo ennenkuin tutkijat ovat ehtineet sitä todistaa.

Tänä päivänä – kaikella sillä tiedolla mitä meillä on – näitä nyt kartoitettuja, jäljellä olevia luonnonmetsiä ei kerta kaikkiaan voi hakata. Luonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen on myös kestävän metsätalouden etu ja edellytys.

Lintujen kirjava liverrys on merkki siitä, että myös meidän ihmisten elinympäristö on kunnossa.

Hyvät ystävät, hyvää työn juhlaa!

Kuinka moni täällä on ehtinyt tutustua tekoälyyn? Siis siihen uuteen kaveriin, joka tuottaa hauskoja kuvia ja antaa chatGPT:ssä välillä varsin vakuuttavia vastauksia. Kirjoittaa runoja ja puheitakin – ei kuitenkaan tätä puhetta!

Mutta sanokaapa. Miten tässä näin kävi?

Tekoälyn piti helpottaa ihmisten elämää. Nyt tilanne onkin se, että ihmiset uupuvat yhä töissä, mutta tekoäly maalaa tauluja ja kirjoittaa runoa. 

Ehkä se todella on meitä fiksumpi.

Vakavasti puhuen uskon, että tekoäly tulee mullistamaan maailmaa nopeammin ja perustavanlaatuisemmin, kuin ehkä arvaammekaan. Muutos tulee koskettamaan työelämää, työmarkkinoita, oppimista, turvallisuutta – oikeastaan kaikkia yhteiskunnan osa-alueita.

On tätä toki povattu aiemminkin. Jo vuonna 2015 tekoälyn piti alkaa ”uhata arkeamme” aivan lähivuosina.

Toisinaan tulevaisuus antaa odottaa itseään – ja joskus se voi tapahtua nopeammin, kuin osaamme aavistaa.

Suurten teknologisten murrosten äärellä on tärkeää huolehtia, että kukaan ei putoa kelkasta. Tuottavuuden lisääntyessä ja työelämän muuttuessa on päästävä kiinni myös niihin juurisyihin, jotka polttavat tällä hetkellä ihmisiä loppuun kiihtyvässä tahdissa.

Tekoälyn nopea kehitys kirkastaa, miten tärkeää on huolehtia että meidän nuorilla on hyvät eväät pärjätä myös nopeasti muuttuvassa maailmassa. 

Siispä: hyvää opiskelijoiden juhlaa!

Jokaiselle nuorelle on paikka tässä yhteiskunnassa – ja jokaisella sinne omanlaisensa polku. Tasa-arvoinen, laadukas koulutus on paras kompassi sillä polulla.

Valtiovarainministeriön virkakunta on hiljattain väläyttänyt ammatillisen koulutuksen lyhentämistä kolmesta kahteen vuoteen säästösyistä.

Tässä ollaan täysin väärillä jäljillä. Koulutuksesta leikkaaminen ja ammatillisen koulutuksen heikentäminen olisi vihoviimeistä tilanteessa, jossa tarvitsemme monipuolisia, muuttuvassa maailmassa pärjääviä osaajia.

Koulutusleikkausten sijaan nyt tarvitaan perustaitojen vahvistamista jo peruskoulussa. On nimittäin paljon vaikeampaa ja myös kalliimpaa kuroa myöhemmin kiinni tarvittavaa osaamista vaikkapa lukutaidossa, matematiikassa tai elämänhallinnassa.

Ei ole ylipäätään mitään järkeä puskea läpi sellaisia leikkauksia, joiden hintalappu on joidenkin vuosien päästä saatua säästöä suurempi.

Rakkaat vihreät!

Lopuksi sananen Vihreiden suunnasta.

Mekin olemme eräänlaisessa polunhaarassa.

Haluan rakentaa Vihreistä ratkaisuja ja toivoa luovan tulevaisuuspuolueen. Säilyttäviä puolueita Suomessa riittää. Meidän tehtävämme on tunnistaa tuloillaan olevat muutokset, tuoda pöytään ratkaisuja ja luoda toivoa paremmasta. Esimerkiksi ympäristömurrosten, teknologisten murrosten tai oppimisen murrosten äärellä eivät kertakaikkiaan vanhat konstit riitä.

Meillä on tärkeä tehtävä ja siksi mun tavoitteena on nostaa Vihreät kestävän kasvun tielle. Se vaatii meiltä puolueena uudistumista. Sitä, että ihan jokainen luonnosta ja tasa-arvosta välittävä, tulevaisuudesta kiinnostunut taikka siitä huolestunut ihminen voi kokea meidät omakseen. Riippumatta siitä, tunnistaako niitä lintulajeja kolme vai kolmesataa.

Hyvät ystävät.

Paljastan vielä lopuksi ne kolme lintulajia, jotka kaikkien olisi hyvä tuntea. Kyse on tietysti suomalaisista kuovilajeista: pikkukuovi, isokuovi ja liukuovi.

Oikein hauskaa vappua kaikille!