Kaupunginjohtaja on antanut esityksensä ensi vuoden budjetiksi. On hyvä, että turvapaikanhakijoiden määrän kasvuun on reagoitu, opetukseen on kohdistettu lisää rahaa ja kouluja korjataan. Sen sijaan kaikkein pienimmistä espoolaisista (ja heidän vanhemmistaan) olen hieman huolissani.

Länsiväylän mukaan kaupunginjohtaja on todennut, että ”jos Suomen hallituksen varhaiskasvatukseen kaavailemat uudistukset toteutuvat, kotihoidontuen Espoo-lisää ei leikata”. Uudistuksilla kaupunginjohtaja tarkoittanee hallituksen kaavailemia heikennyksiä eli ryhmäkokojen kasvattamista, päivähoito-oikeuden rajaamista ja päivähoitomaksujen korottamista.

Eivätkö nimenomaan nuo heikennykset luo tarpeen lisärahalle, jolla päivähoidon laatu voitaisiin Espoossa säilyttää maan hallituksen toilailuista huolimatta? Lasten kotona hoitamiseen tarkoitettu raha ei auta työssäkäyvien vanhempien lapsia, jotka hallitus haluaa sulloa entistä suurempiin ja vaihtelevampiin ryhmiin.

Laadukas varhaiskasvatus on tutkitusti tehokas keino edistää lasten hyvinvointia ja torjua eriarvoisuutta. Päivähoidosta leikkaaminen osuu kovimmin juuri niiden lasten arkeen, jotka eniten tarvitsevat vakautta ja tukea kasvamiseen.

Vaikuttaa siltä, että hallitus aikoo puskea ryhmäkokojen kasvattamisen ja yhdenvertaisen päivähoito-oikeuden rajaamisen läpi asiantuntijoiden, tutkijoiden ja alan ammattilaisten kritiikistä piittaamatta. Lapsilta leikkaaminen on Sipilän hallituksen arvovalinta. Espoossa voidaan valita toisin.

Siksi on hienoa, että Espoon varhaiskasvatusjaosto päätti tänään vihreiden Janna Koiviston esityksestä yksimielisesti ehdottaa, että päiväkotien ryhmäkokoja ei Espoossa kasvateta.