Olen ottanut tavaksi koostaa vuodenvaihteen kieppeillä vuosikertomuksen, jossa käyn läpi menneen vuoden poliittisia teemoja ja tekoja. (Aiemmat vuosikertomukseni löydät täältä: 2013 ja 2014.) Vuonna 2015 tein tiiviisti töitä muun muassa koulutuksen, varhaiskasvatuksen, esteettömyyden, joukkoliikenteen, turvapaikanhakijoiden ja nuorten parissa. Tärkeiden asioiden puolesta työskentely antoi voimaa ja intoa istua kymmenissä (ellei peräti sadoissa) kokouksissa ja seminaareissa. Vuoden aikana toimin Vihreiden puoluehallituksessa ja koulutuspoliittisen työryhmän puheenjohtajana sekä Espoon kaupunginvaltuustossa, kaupunginhallituksessa ja konsernijaostossa.

Keväällä käytiin eduskuntavaalit, joissa vihreät sai vaalivoiton. Itse keräsin ensikertalaisena yli kaksi tuhatta ääntä, mikä oli upeaa. Vaalikampanja oli kiistatta yksi elämäni suurimmista ponnistuksista. Olen edelleen häkeltyneen kiitollinen kaikille tukijoille, rinnalla kulkijoille ja kanssani vaalityötä tehneille ihmisille. Vielä kerran siis kiitos ihan jokaiselle. Teimme yhdessä mahtavan kampanjan koulutuksen, tasa-arvon, yhdenvertaisuuden, perustulon, terveyden, teknologian ja tulevaisuuden puolesta.

Puoluekokouksessa annoin puolueen varapuheenjohtajakisassa kovan vastuksen mm. kahdelle istuvalle kansanedustajalle, ja tulin valituksi puoluehallituksen jäseneksi. Syksyllä minut nimitettiin jatkamaan puolueen koulutuspoliittisen työryhmän puheenjohtajana.

Vaalien jälkeen valmistuin diplomi-insinööriksi ja aloitin työt eduskunnassa, kansanedustaja Emma Karin avustajana. Uudessa työssäni pääsin perehtymään laajaan kirjoon asioita, aina eurokriisistä eläintensuojeluun. Pariisin ilmastosopimuksen syntyminen oli tietenkin yksi vuoden kohokohdista. Pääteemoja omalla työpöydälläni olivat varhaiskasvatus, pakolaiskriisi, kehitysyhteistyö sekä avioliittolain muutos, translaki ja äitiyslaki.

Mitä tuli tehtyä?

Tammikuun iso kysymys oli Espoon kanta pääkaupunkiseudun kuntaliitokseen eli ns. metropolikaupunkiin. Peräänkuulutin rakentavaa keskustelua ja aitoa asukkaiden kuulemista, ja valtuustossa tein esityksen kansanäänestyksen järjestämisestä. Enemmistö ei valitettavasti tälle lämmennyt, joten Espoon kannaksi muodostui jäykkä ei.

Onnistuimme budjettineuvotteluissa estämään päivähoidon ryhmäkokojen kasvattamisen Espoossa. Sen sijaan kysymys yhdenvertaisen päivähoito-oikeuden säilyttämisestä jäi vielä auki – siitä päätämme alkuvuoden aikana ihmis- ja lapsivaikutusten arvioinnin pohjalta. Tein valtuustossa esityksen asiantuntijoiden kuulemisesta näitä arviointeja varten, ja se meni läpi.

Jatkoin työtä esteettömyyden puolesta, jotta kaikille olisi tilaa, sillä esteettömyys ei tapahdu itsestään. Espoon konsernijaosto päätti esityksestäni, että Espoo tukee sokeiden, liikuntarajoitteisten sekä lastenvaunujen ja pyörätuolien kanssa kulkevien alennus- ja vapaalippujen säilyttämistä joukkoliikenteessä.

Tein myös kaikkeni joukkoliikenteen lipunhintojen pitämiseksi kohtuullisena. Espoossa esitykseni valitettavasti kaatui kokoomuksen ja rkp:n vastustukseen. Onneksi muun muassa Helsinki otti asiaan järkevämmän kannan, jolloin lipunhintojen korotuksen saatiin pidettyä alkuperäisiä suunnitelmia hieman kohtuullisemmalla tasolla.

Puolustin sateenkaarinuorisotilan tarpeellisuutta sekä jokaisen lapsen ja nuoren oikeutta olla oma itsensä.

Osallistuin valtuustossa ja konsernijaostossa tiiviisti Espoon ruokapalveluiden yhtiöittämisen valmisteluun, jotta espoolaisille lapsille ja vanhuksille tarjotaan jatkossakin laadukasta, kestävästi tuotettua ruokaa ja jotta henkilöstön työehtoja ei poljeta muutostilanteessa.

Tein valtuustoaloitteen maksuttoman ehkäisyn tarjoamisesta espoolaisnuorille. Maksuttoman ehkäisyn tarjoavissa kunnissa nuorten tekemien raskaudenkeskeytysten määrä on laskenut merkittävästi ja sukupuolitautitartuntojen määrä on vähentynyt.

Viime vuonna tekemäni valtuustoaloite Espoon ostolaskutietojen julkaisemisesta toteutui! Avoin data löytyy Helsinki Region Infoshare -sivustolta.

Lisäksi puolustin maksutonta, laadukasta koulutusta ja tein koulutuslupauksen, otin kantaa ruokahävikin vähentämiseksi, tein energiaremonttia, perustelin (jälleen) opiskelija-asuntojen tarvetta, vaadin Espoota kantamaan vastuuta turvapaikanhakijatilanteessa ja kerroin, miksi olen feministi.

Mitä seuraavaksi?

Sote- ja itsehallintoalueuudistus on vuoden suurin kysymys. Miten sosiaali- ja terveyspalvelut järjestetään tulevaisuudessa Espoossa ja koko Suomessa? Mitä muita tehtäviä uusille itsehallintoalueille siirretään? Uudistuksen aikataulu on tiukka, mutta todella moni iso kysymys on vielä aivan auki.

Varhaiskasvatuksen ja koulutuksen teemat pysyvät työpöydällä niin eduskunnassa kuin kuntatasollakin. Teen kaikkeni sen eteen, että Espoossa säilytetään lasten yhdenvertainen päivähoito-oikeus. Valtakunnan tasolla ainakin koulutukseen ja opintotukeen kohdistuvat leikkaukset teettävät töitä.

Joukkoliikenteen lipunhintojen korotusten osalta saatiin viime vuonna torjuntavoitto. Iso kysymys on se, miten joukkoliikenteen rahoitus tulevaisuudessa järjestetään. Tämä on HSL:n ja sitä kautta konsernijaoston pöydällä todennäköisesti tulevan vuoden aikana. Joukkoliikenteen suuri mullistus ajoittuu elokuulle, jolloin Länsimetro alkaa kulkea!

Vuoden ensimmäisen viikon perusteella vaikuttaa siltä, että myös naisten itsemääräämisoikeuteen ja koskemattomuuteen sekä rasismiin liittyvät teemat ovat pinnalla vielä tänäkin vuonna. Ja Espoossa päästään epäilemättä vääntämään autoilusta ja siitä, millaista kaupunkia haluamme rakentaa tuleville polville.

Kiitos yhteistyöstä ja mukana kulkemisesta vuonna 2015! Työ inhimillisyyden, luonnon ja sivistyksen puolesta jatkuu. Tervetuloa mukaan seuraamaan, kommentoimaan ja keskustelemaan blogin lisäksi Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa ja Snapchatissa.